Mun piti pitää vähän pitempi tauko tän skrivauksen kanssa, mut koska mul ei oo nyt muutakaan tekemistä niin ajattelin tykittää jonkinlaista tajunnanvirtaa tänne bitti-hirviöön. Tekis mieli sanoa et normaalisti oon niin kiireinen et en ehi joka päivä kirjottaa mut en nyt viitti valehdella. Oon vaan laiska.
On muuten kohtalaisen nihkeetä mennä duuniin bäkkiin 8 vkon saikun jälkeen. Saikun syystä voin kertoa joskus toiste. Siihen liittyy auto, kissa ja murtunut jalka. Ihan rehellisesti, teki hyvää olla pois duunista, jotenki tajus miten paljon tollanen paskaduunin vääntäminen vaikuttaa kaikkeen. Onneks täs on nyt muutama uus proggis mitä pitää alkaa tosissaan tsiigaa lähipäivinä. Hyvä tietää et on hyvä verkosto frendejä johon voi luottaa vaik kaikki muu menis päin helvettiä. Kiitti tytöt ja pojat!
Jotenki täs saikulla rupes kelailee mitkä asiat on tärkeitä elämässä. Ei enää tunnu niin mielekkäältä mennä duuniin vaan sen takia et siitä saa massia, jos siitä ei saa mitään muuta. Mä ainakin tarviin harmonian löytämiseks enemmän. Haluun jättää jonku merkin siitä et oon käyny täällä kääntymässä. Voihan sen tietty jättää musallakin mut haluuksmä muistella et tein joka vkonpäivä jotain mitä en halunnu? En.
Ihmiset on tietty erilaisia, mut mä en oo ikinä viihtyny esim. jossain häissä kuuntelemassa jengin sankaritarinoita siitä, miten ne sai just ennen deadlinea puskettua läpi jonku yrityskaupan. Mieluummin mä meen sinne keittiöön kuuntelee jonku tarjoilijan tarinaa miten se tekee sitä duunia sen aikaa et pääsee taas Bora-Boralle ajaa skootterilla tissit paljaana. Ohan se nyt kiinnostavampaa!
No mut katotaan miten tää mun ekskursio ottaa tuulta purjeisiin ja pääsenkö tekee jotain mikä antais vähän enemmän mielenrauhaa. Jos vaik aluks kerran viikossa pääsis duunaamaan jotain mikä ei vituttais. Ja et siit viel sais vähän pätää. Monella pikkuaskeleella pääsee usein huomaamattaan aika pitkälle. Pitää vaan muistaa varoo niitä askelia taaksepäin, vaikka se usein ois fiksumpaa ja turvallisempaa. Mut riskit tekee elämästä mielenkiintoisen. Miten usein kun oot vaan tehnyt jotain, ottanut riskin ja antanut mennä, se on ollu ihan paska idea? Mulla tollasista tilanteista on ainakin yleensä jäänyt parhaat muistot. Ja jos menee vituiks, niin ainakin on hyvä stoori vanhainkodissa.
Tänäänhän on taas Mestarien liiga-ilta. Se tarkottaa et voi nollaa ja nauttia huippufudiksesta hyvällä possella. Ehkä ottaa pari fifaa ja bissee siinä samalla. Vittu on siistii olla aikuinen! Toisaalta vkonlopun varpajaisissa meni taas sen verran kovaa et voi olla et kaljat jää suosiolla kauppaan.
Onneksi olkoon! Kahdesta syystä. Siitä, että tällainen blogi on koskaan laitettu alulle. Toiseksi, itselleni. Löytyipä kerrankin ihminen jolla on samanlainen mentaliteetti elämään kuin itselläni on. Eikä ole muuten montaa tullut vastaan. Aina melankolista suomalaispaskaa vastavirtaan kävelleenä, miltä tuntuu olla se positiivinen outo joka tahtoo elää eikä vain selviytyä ja jonka mielestä elämän suurin tavoite on olla surullinen mahdollisimman vähän. On mieletöntä jos voi omalla olemassaolollaan parantaa edes hetkellisesti jonkun olotilaa. Teen juuri niitä juttuja joita milläkin hetkellä fiilistelen, välittämättä paskaakaan miettiikö joku jantteri Oravanpyörästä että onpa vajaata opetella soittamaan vaikka huuliharppua tai valokuvata filmille katutaidetta.
VastaaPoistaMonikaan ei ymmärrä tätä onnellisuusjuttua. Kerran eräs jopa kommentoi, että ethän sä noin voi elää. :D
Apua, tekstiä tulisi vaikka kuinka mutta pakko ehkä vähän suodattaa eikä laverrella tänne kommenttilootaan kaikkea. Anyways, tästä löydöstä tuli hyvä mieli!
-Henriikka
Hyvät kelat, pidä kiinni tosta. Ja kiitti, jatketaan taistelua harmautta vastaan!
Poista