VITUN RUOTSI

VITTU MUA VITUTTAA!!

PAREMPI MIELI - PAREMPI MAAILMA

http://blog.petflow.com/ive-never-seen-anything-so-beautiful-this-video-from-russia-made-the-whole-world-cry-a-must-watch/

Tossa edellä mainitulla videolla on hyvä esimerkki niistä pienistä asioista mitä täälläkin oon toitottanut. Suosittelen kaikkia kattomaan sen vaik linkittäminen onkin ihan perseestä. Mä en ite pystyny tsiigaamaan tota kuivin silmin ja jälkeenpäin oli tosi hyvä fiilis. Ehkä tällä maailmalla on vielä toivoa.

Mä oon koittanut sisällyttää mun elämään vähän samanlaista ajattelutapaa. Tuleehan se välillä luonnostaankin, mut mul on hyvin usein ainakin laput korvilla, musa täysillä ja blehat päässä kun pyörin himan ulkopuolella. Sillon menee asioita ohi. Se pohjautuu myös siihen et mä käytän mun kävelymatkat mun omana aikana. Yleensä jopa kuuntelen omaa musaa ja suunnittelen uusia riffejä tai laulumelodioita. Mä oon liikkeessä aina luovimmillani. Ulkoiset ärsykkeet auttaa siihen tosi paljon. Joskus vaikka spora saattaa kääntyä sopivassa kulmassa ja siitä tulevasta äänestä tulee assosiaatio johonkin josta muotoutuu osa johonkin biisiin. Pitää vaan vastaanottaa se sellasena. Kaikesta saa jotain. Onhan siinä se huono puoli et laput korvilla noi mummojen auttamiset saattaa mennä ohi, mut ehkä siitä ei tarvitse ottaa stressiä. Mul on luottoa et maailmassa on niin paljon hyviä ihmisiä et mummot ei jää pulaan. Ehkä tästä lähtien kerran viikossa jätän mun kävelymatkan vaikka duuniin musattomaksi ja pidän silmät auki jos joku tarvii jeesiä. Auttaminen on kivaa. Yleensä siitä myös saa enemmän ite kun se jota auttaa. Kaikki voittaa.

Mä oon messissä sellasessa appi-firmassa, joka perustuu pitkälti tähän. Se on kun mulle tehty koko juttu. Jotenkin elämä vaan menee hassusti ja yhtäkkiä toi asia vaan löys mut. Just oikeella hetkellä. Sen appin idea on pitkälti "Anna hyvä kiertää" se ei maksa kenellekään mitään mut sillä on helppo tehdä toiselle hyvä mieli. Vastaavasti siitä voi myös ite saada suuriakin juttuja. Mä en saa siitä puhua vielä sen enempää mutta kohta päästään varmaan julkasemaan koko homma niin snaijaatte mistä on kyse. Siitä tulee kova. Ja se voi vaikuttaa sunkin elämään. Mä lupaan.

Mut tarkotus ei ollu lässyttää jostain mistä en ees voi puhua, tiedän et se on vitun ärsyttävää. Oli vaan pakko fiilistellä. Ja kohta se on ihan julkista kamaa. En malta odottaa. Tavallaan siitä tulee hyvä suodatin sille et ihmisille voi vaan tehdä kivoja asioita ilman et odottaa vastapalveluksia. Ne tulee muissa muodoissa, ja aina kaikki hyvä tulee jollain tapaa takas. Harvassa on valitettavasti ne hetket kun joku vaan randomisti tekee tai sanoo jotain mukavaa. Siihen myös kiinnittää enemmän huomiota kun se on niin harvinaista. Ja ne hetket antaa sen energian jaksaa koko pitkän talven yli. Onneks niitä sentään on. Mä sanon ihmisille aina jos ne on kauniita tai jos joku sanoo jotain joka on musta hienoa. Ja tuleehan siitä itekin hyvä mieli kun joku sanoo jotain positiivista. Sillon kun epäröi sanooko jotain mukavaa, ehkä sitä vois miettiä miltä se itse tuntuis kuulla. Vastaavasti jos ei oo mitään positiivista sanottavaa, miksei sit vaan pitäis turpaansa kiinni. 

Mä oon huomannu et suomalaisten on tosi vaikea jopa ottaa kohteliaisuuksia vastaan. En yhtään ihmettele et tarpeeks flirtti baarimikko jossain etelässä saa nyhdettyä perussuomalaisbisnesmieheltä himmeet tipit, se mies parkahan on loppuillasta jo ihan rakastunut. Mäkin saan välillä tosi outoja vastauksia mun kehuihin, jengi ei vaan oo tottunu siihen. Ota se vaan kohteliaisuutena. Kiitos on ihan hyvä alku. Tai vaikka vaan hymy. Pelkkä hymy on itseasias aika jännä, se saa sellasen mitä vittua-efektin aikaan, hyvällä tavalla. Sit sulla onkin mun kiinnostus ansaittuna. Mysteerinainen. Niin joo, kyl mä kehun miehiäkin toisaalta. Mut ei mua ees kiinnosta mitä ne vastaa. Riittää et niilleki tulee siitä hyvä mieli.

Tuli tää koko aihe mieleen kun lehessä oli juttu että joku näyttelijä oli esittänyt muistisairasta vanhusta hortoillen kadulla ja kukaan ei ollu välittäny siitä pätkääkään. Aika surullista. Mut ihan hyvä et toi ehkä herätti ihmisiä. Ehkä joku mummeli löytää ton takia himaan jonkun ton lehtijutun lukeneen sankarin avustamana. Lähdenkin tästä leikkimään Teräsmiestä kauppareissulle. 

AHAA-ELÄMYS

Kirjotin pari päivää sitten siitä miten omalla suhtautumisella asioihin voi muuttaa niiden merkitystä. Itseasias tuntuu et kirjotan siitä aika usein. Mut siihen on syynsäkin. Sehän on asia mikä pitäis muistaa joka päivä. Ja nyt mä kirjotan lisää koska mulle tapahtu eräs insidentti. Näennäisesti negatiivisesta asiasta mä sain irti pelkkää positiivista. Ja vielä vähän aikaa sitten mun reaktio siihen ois ollu ihan erilainen. Nyt mä vaan otin sen kiitollisena vastaan. Todella kasvattava kokemus. Mä arvostan ihmisissä suorapuheisuutta, ja vaikka se saattaa tuntua pahimmillaan todella pahaltakin, ne seuraukset on järjestäen sen arvoisia. Totuus sattuu. Mut se sattuu syystä. Olkoon se syy sitten se että tiedostaa omat toimintamallit vääriksi tai tyytymättömyys omaan minäkuvaan. Joka tapauksessa se on osa sitä mikä mielletään henkiseksi kasvuksi. Ja se on välillä vaikeaa. Varsinkin jos sen ottaa vastaan väärin  tai pahimmassa tapauksessa ei ollenkaan.

 Kaikkihan lähtee aina siitä omasta ahaa-elämyksestä, jos sä et ite ole valmis kasvuun, oikeestaan mikään ei sitä tule muuttamaan. Mun mutsi-parka on ehkä kärsinyt tästä mun jääräpäisyydestä aikoinaan eniten. Kun mua pakotti, menin lukkoon. Ajan kanssa mä sit opin ne asiat ite. Yleensä jonkun opetuksen kautta tai oman mokan. Mut niin se vaan oli, sille nyt ei mitään enää mahda. 

Mä voin tänne kirjottaa maailman loppuun asti et virheistä oppii ja niistä ei voi ottaa morkkiksia, mut siihen ei myöskään saa tuudittautua. Joskus asiat voi myös ottaa vakavasti. Pienellä tsemppauksella sen saman asian voi tehdä kerralla hyvin. Sit ei tartte nolostua ja pyydellä anteeksi. Ylpeys omasta hyvintehdystä työstä on myös aika kiva tunne. Mun ongelma on aikasemmin ollut, et vaikka tiedostan et asiat ei oo niinku pitää, ja jos silti hommat menee päällisin puolin mallikkaasti, mä tuudittaudun siihen hyvänolontunteeseen. Sit kun paskaa lentää tuulettimeen, huomaakin et niin, ois ehkä voinu käsitellä tän asian niin tää ei olis taas tullut eteen. Oon lakassut asiat maton alle, koska on ollut helpompaa sulkea silmät siltä tosiasialta että omassa tekemisessä olis jotain muutettavaa.

Pienellä hetkellä voi olla iso vaikutus. Oikean ihmisen lausumana yks lause voi olla paljon vaikuttavampi kuin yhen ihmisen koko elämän kestänyt paasaus. Se vaatii oikean hetken ja just sen ahaa-elämyksen. Kun näkee et saattaa menettää jotain tärkeetä, ne ajatukset omista toimintamalleista selkeytyy aika nopeesti ja asioille haluaakin tehdä jotain. Mulla tää nyt toimii tällä tavalla. Vähän jälkijunassa. Pysäkin jäljessä. Välillä jopa väärässä sporassa. Mut onhan sekin seikkailu jos ottaa sen sellasena. Mä oon tottunu elämässäni siihen et voin tehdä asioita vähän puolvaloilla ja sit hurmata ne ihmiset mun lässytyksellä jos joku ottaa herneen nenään. Sehän ei pidemmän päälle toimi. Ehkä mussa asuu pieni narsisti, mut ainakin tiedostan sen. Ja se on pysynyt aika hyvin niskalenkissä. 

Anteeks voi pyytää vaan tietyn määrän, sit pitää jo tapahtua jotain muutosta. Se oli se suurin asia mitä ammensin tästä kyseisestä keskustelusta, josta sain irti niin paljon. Ironisinta koko jutussa oli että mä oon käynyt saman keskustelun monta kertaa, tai ainakin samanlaisen. Mut se vaati oikean ajan, tilanteen ja oikean ihmisen ja mun sisällä naksahti jotain. Alkuun musta tuntui ahdistavalta ja normaalisti koko juttu ois taas saattanut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mut nyt mä kuulin. Ymmärsin ja halusin toimia. Kirjotin aikasemmin et mul on aika voittamaton olo, ja tää vaan vahvisti sitä. Viime vuonna tätä ei olis tapahtunut. Nyt musta tuntuu et mun potentiaali henkiseen kasvuun on rajaton. Välivuoden aikana käyttämätön potentiaali näköjään kasaantuu. Hyvä meininki.

Kaikki pohjautuu siihen pieneen muutokseen, minkä omaksuin heti ekana päivänä tänä vuonna. Mä oon tappavan rehellinen, itselleni ja muille. Se on jossain määrin tyhmänrohkeaa ja mä oon jopa tehnyt sitä liian suoraan, koska ihmiset ei oo tottuneet siihen multa. Pitää vielä opetella. Tää on vähän ku tsygällä ajo mulle. Enkä mä tarkota et oisin ollu mitenkään epärehellinen aikasemmin, en todellakaan. Oon vaan vältellyt konflikteja, koska niin on ollut helpompaa. Ja ne ihmiset ymmärtää sen joilla on väliä. Ne jotka ei, ei vielä oo siinä samassa pisteessä ja se on ihan ok. Mä olin sellanen vielä hetki sitten. Se ahaa-elämys tulee itsestään. Ei mun tai kenenkään pakottamana. Syntyyks pakottamalla mitään muutakaan elämässä? No, ehkä täydellinen vartalo. Mut ei sekään oo kivaa. Mä en rupee mihinkään Jeesusmaiseen saarnaukseen suorapuheisuuden puolesta. On vaan helpompi olla ja olemalla suora saa myös suoruutta takas. Se ei enää tunnu pahalta vaan oikeestaan aika vitun mahtavalta. 

ITSESUGGESTION VOIMA

Huhuu!

Terveisiä Lontoosta, siks pieni viive postauksissa. Tääl on huomattavasti mukavampi keli kun lottovoittajien maassa niin on tullut pyörittyä joka päivä jossain. Kaikki on tosi mukavasti ja siihen mun tän päivän postaus oikeestaan liittyykin. Mut ei Lontoosta sen enempää, tänään keskitytään siihen miten omaa ajatusmaailmaa muuttamalla voi pilata oman elämänsä tai sit vastaavasti tehdä siitä aivan mahtavan seikkailun. Katotaan osaanko mä selittää yhtään mun vuoden kestänyttä matkaa. 

Kuunnelkaa vaik tää biisi niin lähen purkamaan:

Nyt on jotenki parempi fiilis. Tää vuos on hyvä. Parempi. Viime vuos ei ollut ihan yhtä hyvä. Tai oli mut mä tein siitä itelleni paskan. Aika tyhmää näin jälkikäteen, mut kaikesta oppii. Se, että mä tein viime vuodesta vaikeeta on johtanut tähän hetkeen, ja siitä mä oon tyytyväinen. Heitin vuoden mun elämästä käytännössä hukkaan ja nyt kun se on ohi ymmärrän, et se ei tule enää koskaan toistumaan. Siitä mä oon helvetin tyytyväinen. Tavallaan siis tarvitsin koko koettelemuksen.

Tammikuun 5. päivä 2013 meil oli keikka Bar Bäkkärillä. Seuraava keikka oli tammikuun 5. päivä 2014. Musta se kuvaa hyvin sitä miten ohjelmoin itteni pitämään välivuoden kaikesta. "Oltiin kesätauolla." Se teki myös hyvää. Meiän bändissä on se hyvä piirre, et kukaan ei ota sitä liian vakavasti. Vuoden tauko ois jossain toisessa bändissä voinut tarkottaa et koko homma ois siinä. Me selvittiin vuoden hiljaiselosta sillä, et rumpali jäi pois kuvioista. Eikä sekään tavallaan johtunut tosta tauosta. Meille toi tauko oli paras asia mitä ois voinu tapahtua. Nyt on muuten virtaa niin vitusti. Nyt ollaan vasta helmikuun alussa, ja meil on jo 5 uutta biisiä mitä tässä sovitellaan keikkalistaan. Hyvä fiilis. 

Eikä toi bändijuttu oikeastaan liity mun "välivuoteen" millään tavalla. Se on vaan hyvä esimerkki siitä, että mä tosiaan pidin välivuoden elämästä. Tammikuun eka päivä tuntu jo siltä et nyt ei lähe. Olin jotenkin ihan loppu kaikkeen ja epäonnen numero tuntui hyvältä tekosyyltä lopettaa yrittäminen. Välivuosi elämästä tuntuu tosi radikaalilta ja kauheelta nyt kun sitä ajattelee. Mut niin mä tein. Ja nyt kun se on ohi, tuntuu helvetin hyvältä. Ei koskaan enää. 

Itsesuggestio on ainakin mun elämässä todella isossa osassa. Mä ohjaan enemmän tai vähemmän alitajuisesti kokoajan mun elämän suuntaa. Pitää vaan tajuta se. Kuuntelemalla itseään saa ne kaikki vastaukset mitä ettii, millon mistäkin. Kaikki kokemukset, oli ne sit hyviä tai huonoja, rakentuu loppupeleissä sen ympärille miten niihin itse suhtautuu. Toiselle vastoinkäyminen on haaste, josta tulee ulos parempana ihmisenä, toiselle se on masennukseen lamaannuttava seinä. Mä en nää että enää ikinä kuuluisin jälkimmäiseen kategoriaan.

Tottakai vuodesta 2013 jäi paljon hyvääkin. Ja niin mä sitä ajattelen. Jos mä oikeesti ajattelisin että mul meni vuos hukkaan, mul menis jokainen päivä sen jälkeenkin hukkaan sitä ajatelessa. Mä otan sen vaan hyvänä kokemuksena ja koen et oon paljon vahvempi sen johdosta. Opin paljon itsestäni ja elämästä. Mun paskavuoden keskellä tapasin sentään erityisen ihmisen joka vaikutti siihen että mun elämä ei ollut koko vuotta täyttä paskaa. Eikä se ollutkaan, kuhan vaan itse itseäni käskien elin niin. Kiitos sulle kun tulit mun elämään. Se on antanut jo nyt paljon.

Pitäis muistaa, että elämässä hyvä voittaa aina. Se on se vahvempi energia. Maailmassa on ollut diktaattoreita ja pahoja ihmisiä, ja vaikka ne on saanu paljon pahaa aikaan, joka kerta ne on kaatunu. Vaikka on tuntunut et se pahuus on ottanut vallan ja missään ei näy valoa, aina ne on hävinny. Se vaan menee niin. Hyvä on voittanut. Hinta on kova joka kerta, mut niin se on elämässä kaikessa, ja niistä ne oppirahat maksetaan. Kaikessa on tasapaino. Kaikissa leffoissakin hyvä voittaa aina. Ja se on se paras kohta, vaikka se leffan sankari ois ottanu 2h turpaan, se aina voittaa lopuks. Ja sitä sä venaat. Siihen sä samaistut. Ja siks se on sankari. Ja sä oot sun elämän sankari. Älä unohda sitä.

Onneks itsesuggestio toimii myös toistepäin. Mä aloin jo joskus marraskuussa venaamaan uuttavuotta, koska mä tunnen itteni, ja tiesin et näin tulis käymään. Uutena vuotena musta tuntu, että joku sumu ois hälvenny mun silmien edestä. Näin asiat ihan uudella tavalla, enkä pystynyt enään ottamaan tekosyytä epäonnen luvusta. Kaikki se energia, mitä olin pitänyt jemmassa vuoden, tuli käyttöön kuin taikaiskusta. Mul on aika voittamaton olo tällä hetkellä. Okei, meinasin 31. päivä vielä polttaa vahingossa mun kämpän, mut mä otan sen vaan numeron 13 viimeisenä vittuiluna. Ja siitäkin selvittiin. Täst on hyvä jatkaa.