KESÄKUUN KATEKISMUS

Mä inhoan pihejä ihmisiä. 

Se käytännössä meinaa et sä rakastat itteäs ja rahaa enemmän kun muita ihmisiä.

Se on ahneutta. Millanen loppu ahneella olikaan? 

Harmi, et se taitaa pikkuhiljaa olla koko ihmiskunnan kohtalo. 

Mun kaveripiirissä on jo vuosikaudet vallinnut se mentaliteetti et maksetaan toistemme juttuja ristiin ja homma on toiminut moitteetta. 

Välillä ajautuu sellaseen porukkaan et tää käytäntö ei oo ihan selvillä. Ihmiset vaan on eri syistä erilaisia. Jos mä tarjoon, mä teen sen ihan mielelläni. Mut mä odotan et sit mulle kans tarjotaan ilman et siitä tarvii mainita. Tai en odota, mut oletan. Sit on niitä ihmisiä jotka tarjoo, mut sit siitä kyl kans muistutetaan jatkuvasti, et hei, mä tarjosin sillon ja sillon. Jotenkin sillä et mä oon tarjonnu siinä välissä sata kertaa ei oo väliä, koska niille ihmisille jotka tarjoo pakosta, eikä siitä pelkästä ilosta et on mukava toiselle. Se tarjoominen on niille paljon isompi asia. En mä edes muista aina et mä oon tarjonnut, ja sit kun joku tulee koputtaa mua selkään et mitä sä otat, sä tarjosit viimeks, se on helvetin hyvä fiilis. 

Näillä piheillä ihmisillä on myös yleensä toinen piirre. Ootsä ikinä ollu vaikka ravintolassa syömässä ja se sun seuralainen kohtelee sitä tarjoilijaa kun se olis jotenkin alempiarvoinen ihminen? Se on aika epämukava tilanne. Mitä vittua sellasen ihmisen päässä liikkuu? Kyseisessä skenaariossa ei ole kun häviäjiä. Mä pidän sua mulkkuna, se tarjoilija vihaa sua ja sä saat vielä paskempaa palvelua. Kaikkien ilta on pilalla. Muutenkin kaikkia ihmisiä pitäis kunnioittaa. Elämäntilanne ei ole aina omista valinnoista kiinni. Ja se että sulla on ollut enemmän onnea elämässä ei tee susta parempaa ihmistä. Se sun pitää olla itse.

Mun mielestä hienon ihmisen erottaa siitä miten se kohtelee vähempiosaisia. Ei itestään tartte tehdä numeroa. Yleensä ne jotka tekee, on epävarmimpia. Hyvät piirteet huomaa ihan ilman mainostamistakin. 

Okei, tietty sä voit olla pihi sen takia että sulla ei vaan ole rahaa. Ja se on ihan ok. Joskus on ihan fiksua ajatella vaan itteään. Mut ne onkin sit ehkä niitä tilanteita kun on jonkun muun vuoro tarjota. 

Mua jotenki vähän rassaa myös jengi jotka jaksaa vuodesta toiseen valittaa Suomen säästä. Ohan se nyt joka kesä ihan yhtä paska. Okei, tänään tuli räntää kesäkuun puolessavälissä mut silti, ei tähän aikaan vuodesta oo koskaan mitenkään erityisen lämmin. Toukokuussa on aina se toiveita nostattava lämmin kausi ja sit kesäkuu on lähes aina täyttä paskaa. Eikä se nyt tuskin siitä joka vuos valittamalla muutu. Musta se on turhan negatiivisen ilmapiirin lietsomista. Jengi on huonolla tuulella jonkun itsestäänselvyyden takia, johon näillä leveysasteilla ei voi vaikuttaa sen enempää kun siihen että talvella ollaan kuolemankalpeita ja kesällä paletaan kauniin ravunpunaisiksi. 

Mun ei sinäänsä ollut tarkoitus kirjoittaa näin negatiivisista asioista. Näin vaan vanhan luonnoksen tosta piheys -jutusta ja ajattelin julkaista sen kun oon niin kiinni mun uusissa duuneissa että en oo ehtinyt kirjottaa mitään ihmeempää pitkään aikaan. Toi sää -juttu tarttu mukaan kun eksyin Facebookiin kesken kirjoittamisen, siellä oli kiukkuista sakkia. Toisaalta se oli ihan hauskaa. 

Onhan tää hauska mesta tää Suomi muutenkin. Se, että täällä sanoo jollekin että "Sä et vaikuta yhtään suomalaiselta", on täällä kehu. Ja kyl mäkin sen otan kehuna. Onkohan missään muussa maassa samalla tavalla? Epäilen vahvasti. Kun miettii millasella tasolla Suomen kansallinen itsetunto on ja miten ulkomaille lähdetään pyytelemään lähinnä anteeksi, ei oo vaikeaa ynnätä miks suomalaiset mielenterveys- ja masennustilastot huutaa punasta vuodesta toiseen. 

Ehkä joku kansallinen moraalin nostatus olis paikallaan. Ehkä jengin pitäis vaan halata toisiaan enemmän. Aina kaikkialla vaan hävetään suomalaisia tai ollaan kateellisia jos joku oikeesti menestyy. Pitäis ymmärtää, et ne ollaan me. Ei oo mitään suomalaisia ja sit erikseen niitä suomalaisia jotka häpee niitä noloja suomalaisia. Kaikkien pitäis puhaltaa yhteen hiileen. Ihan samalla tavalla muut pohjoismaalaiset tai vaikka britit sekoilee menemään etelänlomalla. Ne ei vaan rakenna kansallista itsetuntoaan sen ympärille. Ehkä suomalaisetkin vois mainostaa jotain mistä on ylpeitä, joka maalla on omat sukkasandaali persunsa. Täällä ne on vaan nostettu siihen leijonan paikalle Suomen vaakunassa. 

Säästä huolimatta nythän on kesä ja kaikki muutenkin aivan mahtavasti. Nautitaan siitä, hyvätkin kelit tuntuu palkitsevammalta kun niitä pitää vähän venaa.

Muistakaa kunnioittaa kaikkia ja kaikkea. Aina löytyy joku omasta mielestään sua tärkeempi ihminen. Et säkään halua että se on sulle mulkku. 

JA SITTEN PILVIEN VÄLISTÄ TULI AURINKO

Elämä on kuin palapeli. Palapeli, jonka palaset on ripoteltu ympäriinsä. Joku palanen saattaa joskus olla pitkäänkin hukassa ja joku saattaa tyrkyttää siihen paloja, jotka ei kuulu siihen ollenkaan. Ne oikeet palat pitää vaan löytää. Varmaa on vain, että siitä palapelistä muodostuu just sellanen kuva minkä sä itse päätät. Miks tyytyä johonkin tasapaksuun kun se voi olla ihan mitä ikinä haluat? Se on sellanen palapeli, minkä kuvaa voi muuttaa omilla ajatuksilla. 

On tullut kirjotettua nyt pariinkin otteeseen siitä, miten elämästä ihmisiä poistamalla siitä tulee parempaa. Eihän se tietenkään niin yksinkertaista ole. Muutenhan onni perustuis siihen että kaikki istuu yksin himassa. Asioilla on aina kaks puolta. Jos elämästä poistaa jotain, sen tilalle tulee aina jotain muuta. Muutos on aina hyvästä jos sen kelaa niin. 

Mä oon saanu lähiaikoina enemmän kuin oisin voinut toivoakaan. Tai, ei. En enempää vaan just sen verran kun on tarkoitettu. Ei onnea ja onnellisuutta voi koskaan olla liian paljon. Jokaisesta pienestäkin asiasta voi olla onnellinen. Jokainen ansaitsee just sen verran onnea kun itseensä vetää. Pienellä muutoksella omassa ajattelussa huonostakin päivästä löytää paljon mistä voi iloita.

Mun elämään on tullut paljon taas uusia ihmisiä. Sen jälkeen kun kukaan ei ole enää tuomassa negatiivista energiaa, kaikki on selkeytynyt hyvinkin nopeasti. Tätähän mä olen kokoajan halunnutkin. Ja niin varmasti kaikki muutkin elämäänsä haluaa. Me asutaan vaan valitettavasti maassa, jossa vallitsevampi voima on vielä ainakin toistaiseksi negatiivisuus. Siis yleisellä tasolla. Suomi on negatiivinen maa. Mut se on kokoajan muuttumassa. Mä muutan sen vaikka yksin, vittu yks ihminen kerrallaan. Vaikken mä olekaan koskaan ollut erityisen negatiivinen ihminen, on mulla silti ollut sellasia päiviä. Enää ei ole. Mä muutin sen itessäni, säkin pystyt siihen. 

Jos hetken kelaa negatiivisuutta, sen koko järjettömyys kasvaa niin valtavaks et ei kyl ainakaan mulla tulis mieleenkään levittää sitä yhtään enempää tähän maailmaan. Mä en koe että mulla olis mitään oikeutta tehdä kenellekään toiselle ihmiselle paha mieli. Se ois todella itsekästä ja kaiken lisäks se tulis mulle jollain tavalla kumminkin takas. Vähän samalla tavalla kun kaikki hyvä on nyt tullut takas. Ajattelin pitää siitä kiinni.

Joku on joskus sanonut, että susta tulee sellanen kuin ne viis ihmistä, joiden kanssa sä vietät eniten aikaa. Se on varmasti hyvinkin totta. Kannattaa siis valita viisaasti. 

Elämään ei loppupeleissä tartte kun yhden ihmisen joka jatkuvasti jarruttaa sua. Negatiivinen energia tarttuu. Onneks postitiivinen energia tarttuu myös. Nykyään mä ympäröin itteni vaan positiivisilla ihmisillä. Sellasilla jotka on aidosti onnellisia sun menestyksestä eikä odota vastapalveluksia jos ne jeesaa jossain. Niin mäkin elän elämää. Toivottavasti mustakin tarttuu jollekin positiivista energiaa samalla tavalla kuin niistä ihmisistä tarttuu muhun mun ympäriltä. Siihen mä ainakin pyrin.

Parasta tässä kaikessa muutoksessa on kumminkin ollut se että mä alan vihdoinkin näkemään konkreettisesti sen että tää uus suunta ja elämäntapa oikeesti toimii. Hyviä asioita on alkanut tapahtua. Sä saat mitä sä annat. Ekaa kertaa mä voin olla 100% varma että kaikki mitä mä oon kirjottanu toimii. Välillä mulla on ollu hetkiä että usko on ollut koetuksella, mut ehkä se sen tarvitseekin. Mikään ei tuntuis miltään jos kaiken vain sais. Pitää vaan luottaa. Kaikki on osa tätä matkaa.

Muistakaa olla rohkeita ja ottaa riskejä hyvien asioiden puolesta. Muuten niitä ei edes voi tapahtua. Ja sillon elämä menee sun ohi ilman että sitä edes huomaa. Vaikka mä uskonkin ettei me nyt vaan tätä kertaa täällä palloilla, ois se silti sääli tuhlaa ykskin ainutlaatuinen mahis täällä.