SINGULARITEETTI JA UNIVERSAALI RAKKAUS

Tätä postausta on ehkä vähän vaikea selittää.

Mulla on ollu jotenkin erilainen olo jo jonkin aikaa. Musta tuntuu et oon jonkinlaisen murroksen äärellä ja musta on vihdoin kasvamassa se ihminen joka mun kuuluiskin olla. 

Se on ihan hyvä fiilis. Kaikki tuntuu jotenkin erilaiselta vaikka mikään ei ookaan kovin konkreettisesti muuttunut. 

Ajattelen asioista jotenkin eri tavalla. Ehkä monet asiat jotka on tuntunu tärkeiltä ei oo enää niin merkityksellisiä. Tai on mut ei kumminkaan. Kuulostan varmaan hullulta kun skrivaan tätä, mut niinku sanoin tätä on vähän hankala selittää. Ehkä tää on aikuistumista. Mut enemmänkin sellasta henkistä aikuistumista. Kyl mua kiinnostaa tissit ja videopelit ihan yhtä paljon kun aina ennenkin mut kaikkeen on tullu messiin sellanen tiedostaminen kaiken yhtenäisyydestä. Siitä et joskus ne omat ongelmatki helpottuu jos jeesaa jotain toista. Kyl siin aina jeesaa myös ainakin alitajuisesti myös itteään.  

Joo, oon tehny zombiena paskaduunia monta vuotta ja nyt kun tein sen päätöksen et alan duunaa sitä mitä haluan niin onhan se toki vaikuttanu ihan helvetisti. Tuntuu et ois repiny jotku kahleet irti. Suosittelen kaikille joita oikeesti vituttaa joka aamu siellä bussissa. Ei se tietysti kaikille olosuhteiden pakosta oo mahdollista, mut jos vaan on, niin elä sun elämää. Ei sitä kukaan elä sun puolesta. Mä kannatan aina pikku riskejä ja jossain määrin pientä anarkiaa ja fuck the system-asennetta. Miten monesta koko elämänsä hihnalla työskennelleestä on kirjotettu kirjoja?

Mä oon aina välittänyt ihmisistä ja eläimistä ja siitä että kaikilla ois hyvä olla. Ei kukaan oo sen tärkeempi kuin kukaan toinenkaan. Mä oon aina karsastanut sellasia ihmisiä jotka tuntee jonkun saavutuksen varjolla olevansa jotain toista parempi tai sen yläpuolella. Monista ihmisistä oppii paljon enemmän sillä miten ne kohtelee ihmisiä jotka on näennäisesti huonommassa asemassa kuin ne ite, kuin sillä mitä ne puhuu. Actions speak louder than words, niin se vaan on. 

Oon vaihtanut mun kaveripiiriäkin jossain määrin, tajusin sen ehkä vasta tätä kirjoittaessa. Vaikka on maailman siisteintä perseillä ja elostella pitkin kyliä, tarvii siihen sen tasapainottavan jutun myös. Pitää antaa jotain että ansaitsee sen vapauden myös olla vapaasti ihan urpo. Elämään tarvii jotain substanssia ja henkistä haastetta. Vähän kaikkea. Sä peilaat itteäs niiden ihmisten kautta jota sun ympärillä on, ja jos sä naurat vieressä joka viikonloppu kun sun frendi mokailee ja joutuu ongelmiin, sä et oo yhtään sen parempi.

Jotenkin on sellanen olo et pitäis antaa takas jotain. Mun vanhemmat on joulut aina Espanjassa, ja yleensä mäkin oon, mut tänä vuonna kelasin et en mee. Tuli parin frendin kans puheeks et vois mennä jakaa ruokaa vähäosasille jouluaattona. Okei, kuulostaa tosi kliseiseltä munki korviin mut sit kun kelaa et mitä muut saa siitä ja mitä varmasti itekin saa niin se on oikeesti aika jees. Ja musta kaikkien pitäis koittaa tehä joka päivä joku hyvä teko jollekin toiselle. Aika pienellä tsemauksella saatais maailmasta vähän parempi paikka. Anna hyvän kiertää on ihan toimiva konsepti, pitäis muistaa se itekin. 

Aika paljon on puhuttu lähiaikoina singulariteetista, eli siitä miten me kaikki ollaan yhtä. (*Edit. Vitut siit mitään on puhuttu, mä vaan googletan hämäriä juttuja.) Mut maailmahan tosiaan pienenee kokoajan internetin mukana ja oikeesti sä voit jutella etiopiaan parilla klikkauksella. Ehkä pitäiskin kysyä miten siellä menee? Singulariteetistä puhumisella mä en nyt haluu viitata mihinkään uskonnolliseen. Mä en ees usko Jumalaan tai mihinkään satukirjaan. En mä nyt kumminkaan pidä itteeni ateistina, jätän mahdollisuuden kaikelle. Ehkä tää kaikki on vaan oikeesti matrixia, mistä vitusta mä tiedän. Eikä muuten tiedä kukaan muukaan, vaikka aika moni niin väittääkin. 

Jos joku uskonto pitäis valita niin musta Buddhalaisuudessa on lähtökohtasesti ihan hyviä keloja. Sehän on pelkkää rakkautta koko paska. Miks universaali rakkaus on niin unohdettu juttu? Kaikki ollaan samalla puolella ja meil on vitun siisti pallo mitä pitäis hoitaa ku jotain kallisarvoisinta lahjaa mitä ollaan koskaan saatu. Mikä se onkin. Vitun öljy, uskonnot ja politiikka. Jengi käyttäytyy ku meil ois joku toinen planeetta mihin ottaa raketti sit ku tää on raiskattu loppuun. 

Pitäis muistaa et ei meil oo niitä rakettejakaan. Ehkä ois, jos kaikki aika ei menis rahan perässä juoksemiseen. 

Mut niin, tääkin postaus lähti vähän hanskasta. Ehkä se mistä kaikki on eniten kiinni on et ihmisten pitäis päästää irti niiden egoista. Siitä et on aina pakko olla oikeassa. On paljon opettavaisempaakin olla välillä väärässä. Eikä silloinkaan se tunnu kun just siellä vitun egossa. Vitun ego. Tai sit ehkä mä oonkin sun mielestä väärässä. Se on ihan okei kans. 

No joo, mun pointti oli et musta tuntuu erilaiselta ja toivottavasti joku sai tästä jotain. Jos sait, mä rakastan sua. Mä rakastan kaikkia.