KIRJOITTAMISESTA

All writers are vain, selfish, and lazy, and at the bottom of their motives there lies a mystery. Writing a book is a horrible, exhausting struggle, like a long bout of some painful illness. One would never undertake such a thing if one were not driven on by some demon whom one can neither resist nor understand. For all one knows that demon is simply the same instinct that makes a baby squall for attention. 

-George Orwell

Tota mä aina tuijotan ja mietin et kai jollain ihan oikeallakin kirjottajalla on vaikeeta. Ei siis tää blogi, täähän on tällasta mun tajunnanvirtaa, mut jollain tavalla mä oon alkanu diggaa tästä. Mut nii, mä oon täs on/off skrivannu kirjaa jo vuoden verran. Ja välillä se on oikeesti just noin vaikeeta kun tossa ylläolevassa lainauksessa.

Oikeestaan mun ajatus oli alunperin alkaa skrivaa tätä blogia mun kirjan etenemisestä. Mut se ois ollu jo tähän mennessä aika noloa kun mun inspiraatio on ollu täysin kateissa kyseistä teosta kohtaan koko sen ajan kun tää blogi on ollu olemassa. Niinpä siis aloin kirjoittamaan blogia, en mistään. Oon ollu taitava keksimään tekosyitä miks sitä kirjottamista voi päivästä toiseen siirtää. Pakko nostaa hattua itelleni, ilmiömäistä sluibausta. 

Mä tarttisin muusan. Välillä tapahtuu silleen et näkee jotain niin kaunista et tekstii alkaa vaan tulemaan. Se on maailman siistein tunne. Mä ihastun melkein joka päivä. Varsinki kesällä. Nää talvet menee vähän zombiena mut ehkä nyt onki taas hyvä aika kirjottaa. Tai pelaa videopelejä. Katellaan. Mut joo tarttisin taas vähän inspistä.. Mut enhän mä nyt voi mennä Kampin keskukseen tuijottelemaan muijia ykköset päällä et saisin inspiraatiota mun kirjaan. Tai no voinhan. Mut se ois kieltämättä hieman kyseenalaista toimintaa jopa mulle. Säästän sen Namuun. Ja vaikka mä oon aika avoin sille käsitykselle mitä taide voi parhaimmillaan/pahimmillaan olla niin tässä tapauksessa ois ehkä helpompi et vuori tulis Muhammedin luo. Eli muusa siis hakusessa. Mielellään naispuolinen. 

Tän maanantain piti olla taas uus "tänään mä jatkan skrivaamista"-päivä. Mut eihän se nyt onnistunu kun oltiin Pinjan kans taas ulkona eilen.. Ihan vahingossa. Pinja muuten sammu Big Mamasin vessan lattialle. Tai sit se vaan mietti jotain juttua niin ankarasti että ulkomaailma ikäänkuin katosi hetkeksi. 

Tarkemmin kun ajattelen mul on kyl mun elämässä muusia. Tää on siis taas vaan yks uus tekosyy. Huomenna kirjotan jotain. Varmaan tätä blogia.