Siis voi hitto..
Mä olin toissapäivänä tsiigaa Suomi-Venäjä lätkämatsia. Alotetaan nyt siitä, et Suomi vittu voitti. Sain todistaa harvinaisen, yleensä vain MM-kisojen aikaan nähtävän pukumiehen ja sporakuskin halauksen. Elintasokuilun kaks ääripäätä yhdistyi miehisessä halauksessa suomen 4-3 voittomaalin euforiassa. Kaunista. Äiti Venäjä on aina siisti hakkaa ihan historiankin takia. Oli laji sit ringette tai saunomisen MM-kisat.
Mä en pysty ees läpällä väittämään et olisin kauheen isänmaallinen, mut oikeesti jos valtakunnan pääkaupungissa kuuluu pelkkiä šaibu-huutoja sillon kun Suomi pelaa niin pitäskö niistä tseteistä tehä sen hintasia et siel ois joku muuki tsiigaa ku veli venäläinen ja meiän firmojen pellet Karjala-huivit otsalla?
Mun takana istu sellanen klassinen "työpaikan hauska jätkä". Suomalainen mies siis. Varmasti rakastava isä ja tosi mukava kaikin puolin. Mut voi vittu. Siel jaettiin kaikille sellaset saatanan muoviläpyskät millä pysty "taputtaa kovempaa". Ja se istu mun takana. Voin kertoo et niil todella voi taputtaa aika saatanan paljon kovempaa. Siin vaiheessa kun sä taputat KAIKELLE, sä taputat Russia-huudoissa mukana ja oot muutenkin vitun vammanen, niin pitäskö sun tajuu pysyy siel kaljapuolella? Vittu mun korva tinnittää. SUN TAKIA. En oo sulle vihanen. Oot saleen makee faija. Oon vihanen et oman hyvinvointini kustannuksella en jaksanut pilaa sun iltaa.
Eikä se nyt munkaan iltaa pilannu. Lätkämatsihan on ihan siisti läppä. Ja kerrankin oli tupa täynnä. Jokerien peleis kun käy niin tuntuu et jengi kuulee sun ajatuksetkin. Huhuu.
Matsin jälkeen käytiin vielä rakkaan ystäväni Pinjan kanssa ottaa muutama voitonmalja. Louhittiin siis maljakkoa, bönthötettiin, fiilisteltiin. Kaikki voi googlettaa jos ei oo tuttuja termejä. Tarina ei kerro lähtikö homma lapasesta. No lähtihän se. Siis Pinjan osalta. Itehän olin hyvinkin smuutti.
Tässä Pinjan terveiset maailmalle:
Pinjan blogiin pääsee TÄÄLTÄ. Sinne kantsii mennä jos haluu tulla hyvälle tuulelle. Tai kattoo tissikuvia.
Olin muuten eilen sukukokouksessa. Olin tietysti ainoa jolta meni kutsussa mainittu "tumma puku" täysin ohi. Mut mitäpä siinä, jengi alkaa jo tottua et rokkikukko pistää aina vähän silmään.
Eipä mulla siitä sukukokouksesta sen enempää oikeestaan oo kerrottavaa. Joku sukulainen kumminkin lukee tätä. Oli ihan kivaa. Siis ihan oikeesti.
Mainitsin sukukokouksesta oikeestaan vaan et voisin postaa kuvan itestäni:
Tässä siskoni terveiset sukukokouksesta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti