BABY STEPS

Mä katoin eilen ton videon ja mua alko vituttaa. Ja tulin todella surulliseks. Vaikka tossa ei sanota sanaakaan, silti siinä sanotaan aika paljon. Se kertoo tasan millasessa maailmassa me eletään. Kun mä katoin tota, mul tuli sellanen fiilis et tää ei oo yhtään sellanen mesta mis mä haluun elää. Millon viimeks sä oot positiivisesti yllättynyt jostain isosta uutisesta? Enkä nyt puhu mistään Cheekin stadionkeikasta, se oli todella jees. Tuntuu et uutiset on joka päivä samaa paskaa. Jollain verukkeella tehään jotain mistä pieni sisäpiiri hyötyy, ja kaikki muut kärsii.

Kaikki pyörii massakulutuksen ympärillä ja millään ei ole mitään arvoa. Vittu miten sairasta.

Tee nyt sit laulu rakkaudesta ja muuta maailmaa. Joskus skidinä mä kelasin et toi ois mahollista. Ehkä se sillon olikin. Kyl aika moni biisi on muuttanut ainakin mun maailmaa. Ei nyt ehkä mullistanut, mut muuttanut. Nykyään tuntuu et ne maailmanmuuttajat jää kaikki saman Idols-rekan alle, ennenku ne saa biisiäkään ulos. Eikä kukaan ees enää osta levyjä. Kuunteleeks jengi ees enää musaa? En mä tiiä. Tää nyt käänty taas näköjään musaan. Rakas musiikkini. Onneksi olet olemassa.

Mennään takas tohon videoon. Mä en tykkää nyky-yhteiskunnasta. Yksin mä en asialle kuitenkaan mitään voi. En mä oo niin tyhmä että mä lopettaisin hampurilaisten syömisen ja kelaisin et se muuttais jotain. Se muuttais sen et mun tekis vitusti mieli hampurilaisia ja mä olisin huonolla tuulella. Mä mietinkin et mitä täs sit vois tehä? Itkuraivarit? Mielenosotus? Kaikki kuulostaa vähän läävältä. Mieluummin mä istun himassa ja valitan tänne. Must tuntuu et aika monel on sama meininki. 

Velliperseiden vallankumous. Kumma et mitään ei tapahdu. Sit kun se yks Greenpeace-mimmi joutu istuu Venäjällä niin jengi oikein iloitsi et jes, ihan oikein sille, rikko lakia. Päästään taas tähän suomalaiseen pahaa toivovaan mentaliteettiin, ei voi kun nauraa. Niinku sanoin, pikku anarkia on aina paikallaan. Se sentään teki jotain. Mä söin sil aikaa niitä kananuggetteja mitä tos videon alussa vissiin duunattiin. Ne oli sairaan hyviä.

Onhan maailmassa nyt herrajumala paljon kaunista ja hyvääkin jäljellä, joku voi vaik nostaa sun pudonneen kaulahuivin ja kun teiän katseet kohtaa, sä tiedät et niitä kasvoja sä tuut tuijottaa loppuelämäs joka aamu kun heräät. Tai sä saat elinikäisen ystävän kun joku vahingossa ajaa sun perään. Koskaan ei tiedä. Se on siisteintä. 

Mä en oo ees äänestänyt moneen vuoteen. Ei oo ollu kiinnostusta. Tuntuu et minään vuonna mikään ei muutu. Eikä muutukaan, menee vaan perseempään suuntaan. Luvataan jotain ja sit kun ne äänet siihen virkaan on kasassa, kaikki unohdetaan. Joka kerta sama laulu. Ehkä ainoo tapa vaikuttaa onkin jättää äänestämättä. Jos kaikki jättäis äänestämättä, asioiden pitäis muuttua. Se ois aika selkeä "fuck you" päättäjien suuntaan. No, eihän se ikinä tuu tapahtumaan, jengi äänestää ne samat persut sinne taas ja sit voivotellaan. Mut ajatuksena tää ois musta hieno. 

No, politiikkaan ja multikansallisten yhtiöiden yksinvaltaan on yksilötasolla siis aika hankala vaikuttaa. Mun ratkasu tässä tilanteessa onkin nyt vaan antaa hyvän kiertää. Tehä omalla esimerkillä niin et ei tarvii hävetä omia tekemisiä ja pyrkiä ite levittämään hyvää. Edelleen, jos kaikki tekee jotain hyvää joka päivä jollekin toiselle, se alkaa väkisinkin tarttua. Mä edelleen haluan uskoa et silleen voi muuttaa maailmaa. Joku päivä joku tekee sille Nestlén johtajalle jotain, mikä saa sen perumaan yhen alkuperäiskansan kotipesän tuhoamisen. Siitä se sit lähtee. Baby steps. 

Tää juttu oli kans hyvä. Tuli hyvä fiilis. Jos joku haluu duunaa stadiin ens kesänä tollasen. Mä oon messissä. Let me know. 

Alla linkki:

http://www.faithit.com/ball-pit-turns-strangers-into-friends/