AIKA KULTAA SUIHKUT

Huh, löysin netistä sellasen sivun mistä näkee kaiken mitä sä oot koskaan tehny Facebookissa. 

Siel vierähti aika hyvä tovi. Sitä myötähäpeen määrää on vaikee kuvailla. Pakko sanoa et mun 5-vuotisen Facebook-uran aikana on onneks tapahtunut jotain henkistä kasvamista. Tohon n. viiteen vuoteen on mahtunu aika paljon kaikenlaista. Yks pitkä parisuhde, vitusti fudista, epätoivosta mimmien kivittämistä, "hauskoja" juttuja, euforiaa, masennusta, elämää. 

kissat <3

Oli ihan siisti jopa lukea joitain juttuja. Tuli paljon muistoja. Jotku jutut taas ois voinu jättää julkasematta. Miks mulla esim. on ollu joskus vaihe missä oon duunannu mun statukset englanniks? Kunnon spede. Aika paljon aikaa on myös näköjään vietetty krapulassa. Naurahdin myös sydämestä vuodatetulle RIP Kirka-statukselle. En myöskään muistanut et mua luultiin faijan kanssa homopariks kun muutin mun uuteen kämppään. Ollaan me kyl molemmat aika saatanan komeita jätkiä, en ihmettele. Syyskuun 14 pv 2011 mä oon myös näköjään kyllästyny käyttämään shift-nappulaa ja siitä lähtien kaikki mun kirjoittama on pienillä kirjaimilla. Siinä on jollekin terapeutille pähkinä purtavaksi. 

tää naurattaa kyl vieläki

Tää on muuten ehkä mun narsistisin postaus ikinä, tajusin just. Hei kattokaa mua! Ehkä mä oonkin yhtä spede kun aina. No ihan sama. Kattokaa. 

Facebook statuksien selausta suosittelen tässä nyt kaikille! Virtuaalinen aikamatka menneisyyteen avaa portin henkiseen kasvuun! Pysyy jalat maassa kun huomaa et ei ehkä ookaan niin jumalainen kun kuvitteli olevansa. Toisaalta jos sul on huono itsetunto valmiiks, sit en suosittele. Mä oon niin itteeni täynnä, et se teki vaan hyvää. Nyt hetken nöyränä häpeän menneisyyden Ollia. 

tää taas harmittaa vieläkin

Pakko antaa itelle propsit et pidän itestäni nykyään aika paljon. Joo se on tosi kamalaa sanoa näin täällä suomessa, mut must kaikkien pitäis antaa tasasin väliajoin itelleen yläfemma. Ihan turhaan se suomalaisuus perustuu aika vahvasti siihen et kollektiivisesti pyydellään kaikkea aina anteeksi. Ei suomalaisuutta tartte hävetä, sitä häpeemistä tarttee hävetä. Hopee ei oo häpee, missähän muussa maassa tää olis ihan normaali lausahdus. Ei nyt heti tuu mieleen. Isämmaa! 

Se kasvun määrä, vaik se tässä kasvaessa on tuntunut et mitään ei tapahdu ja sama urpo mä aina oon ollu, on ollu ihan mieletöntä. Siis mä oon ollu näköjään joskus lähes vajaa. Ainaki tuntuu siltä nyt. En mä ees haluis tuntea Ollia vuodelta 2009. Kunnon urpo. No okei, oon aika kriittinen, oli siel paljon hyvääkin. Tuli vaan vähän shokkina joidenkin juttujen taso. Tai lähinnä sen puute. Siinä kirjotusvaiheessa oon kumminkin ollut sitä mieltä et se kannattaa julistaa koko maailmalle. Ehkä musta vanhemmiten on vaan tullu vähän varovaisempi. Aika on kyl tässä tapauksessa aika hyvin kullannut muistot. Onneks internetistä ei mikään katoa. Koskaan. Se muistaa. Ja muistuttaa.

Mä oon myös ollu joskus aika paljon negatiivisempi. Ihan ihme nillitystä. Onneks oon nyt saavuttanut nirvanan.. haha. Otan tän vaan kasvattavana kokemuksena. Todennäkösesti parin vuoden päästä kun luen tätä blogia, on aika samat kelat. Mut se on vaan elämää. 

nää ois voinu jättää julkasemattakin

Täs on linkki tähän yhteen henkisesti yllättävän kasvattavaan kokemukseen:

archivedbook.com

Tän mä viel halusin jakaa kun se löyty tuolta. Vuodelta 2012, millon oli ehkä just sillon vähän diipimmät kelat. Mut kun kattoo ulos ikkunasta niin se sopii tähän vuodenaikaan edelleen aika hyvin.

Syksyn tuulet puhaltavat kaiken värin pois. Talven ensipakkaset iskevät kasvoille kuin huoran litsari Torremolinoksen kuumassa yössä. Tosin ilman sitä kuumuutta ja maksettua rakkautta. Oi maamme Suomi, vitun kallis kotimaa! Rakas Suomineito se siellä vaan vetelee karvapuolella käkättimeen. Kuka sammutti valot? Kadut yhtä tyhjinä ja pimeinä kuin keskivertoduunarin serotoniinireseptorit. Jääkylmä pakkokielari joka porautuu sisimpään ja rakentaa sydämen ympärille puolessa vuodessa sulavan pakastepussin. Loskaan kiedottu sydän jota ei sulata kuin rakkaus tai viina - joka kodin ja sielun puhdistaja. Räkä valuu poskella odottaessa sporaa jota ei koskaan tule. Lämmikettä tarjoaa tieto, että jokainen suomalainen on lottovoittaja. Turmiolan Tommi kuiskailee korvaan loitsujaan ja saa uskomaan parempaan huomiseen. Mitään huoliahan ei ole, paitsi aamulla. Luonto käpertyy kasaan ja kuolee pois, noustakseen taas keväällä haudastaan kuin Jeesus - tuo 2000-vuotias zombi. 

Hyvää syksyn alkua ja henkistä ja fyysistä rakkautta kaikille! Koht on taas kesä, jes!