ME OLLAAN KAIKKI TÄHTIPÖLYÄ

Todellisuus on paljon muutakin kun mitä me nähdään meidän silmillä. 

Vaik sitä ei halua aina myöntää niin jos vaan luottaa omiin tunteisiin niin usein tietää asioita, ilman et tietää. Ymmärtääks joku mitä mä yritän sanoa? Jos sul on tunne et jonku kanssa ei oo kaikki ihan ok, niin usein se on niin. Onks jollain samanlaisia kokemuksia? En usko et oon yksin tän kelan kanssa. Vastaavasti sit taas joskus on vaan sellanen tunne et kaikki menee tänään helvetin hyvin, ja sit koko päivä meneekin kuin raiteilla, mitä seuraamalla illalla on just siellä mis pitäiskin olla. 

Puhuin joskus siitä miten me kaikki ollaan samaa energiaa. Puhuin silloin meistä ihmisinä. Todellisuudessa, jos sä katot sun kättä, auton rengasta tai kiveä mikroskoopilla, tarpeeks kauan kun zoomaa ne kaikki näyttää täysin samalta. Siellä on ne samat atomit ja välissä tyhjää. Tavallaan siis kaikki on muodostunut ei mistään. Aika diippiä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mun päivästä tulee ihan erilainen jos mä meen kauppaan 5 minuuttia myöhemmin, tai jos mä vastaan/oon vastaamatta johonkin tiettyyn puheluun. Siistiä.

Otetaan esimerkki siitä, miten omiin tunteisiin kannattaa luottaa, ja niitä kannattaa myös kuunnella. Ne on siellä jonkun syyn takia. Tässä positiivinen esimerkki:

Mä lähin viime kesänä Ruisrockiin. Olin sopinu yhen frendin kanssa et mennään, mut en ollu kelannu koko asiaa sen enempää. Mulle se oli vaan jotain mitä ois ihan hauska tehä. Edellisenä iltana ennen lähtöä mul alko tulla jo sellanen olo et täs on nyt jotain mielenkiintosta tapahtumassa. Kun mä heräsin aamulla, mul oli helvetin hyvä fiilis. Sitä on vaikee selittää, koska mul ei siihen mennessä ollu ollut sellasta fiilistä. No mul oli suunnitelmissa olla siellä yks ilta, joten mä en ottanu mitään kamoja mukaan, mul ei ollu majapaikkaa ja muutenki lähin vähän silleen et no ihan sama, katotaan mitä tapahtuu. 

Autossa matkalla Turkuun, mun frendi kysy multa et miten sul on noin hyvä fiilis, sul ei oo ees pitkähihasta paitaa eikä mitään mestaa missä nukkua? En osannu oikein vastata muuta kun et kyl kaikki järjestyy. Jossain vaiheessa se näytti mulle jonku mimmin kuvaa ja selitti ympäripyöreesti et joku sen frendin frendi haluis kovasti tavata mut. Mikäpä siinä, alko selvii mistä mun fiilis johtu. No enivei, me tultiin lopulta Turkuun, kartanlukija Martelan vietyä meidät eka Muumimaailmaan. 

No, istuttiin kaljateltassa ja ystäväni, kutsutaan häntä nyt vaikka meiän kitaristi Tomiksi (nimi saattaa olla muutettu) kysy multa et miten mä ajattelin et mä tapaisin tän kyseisen mimmin kun paikalla kumminkin oli tuhansia ihmisiä, eikä mul ollu mitään kontakteja ja vaan yks kännykästä nähty kuva jolla metsästää. Sanoin Tomille et mä meen nyt käymään tuolla, ja mä tiedän, et mä tuun sen mimmin kanssa takas. Ja mä tiesin. Joskus vaan tietää. Ja niin mä sit tulinkin takas sen kanssa. Mä kävelin pois sieltä kalja-alueelta ja musta tuntu et pilvien raosta tuli auringon säde joka paisto vaan yhteen kohtaan siellä festarialueella. Mä kävelin siihen ja se tyttö seiso siinä. (tässä saattaa olla vähän muistojen kultaamaa värikynää mukana). Joka tapauksessa, siitä hetkestä lähtien me hengailtiiin se vkonloppu yhessä, mä jäin sinne loppupeleissä sunnuntaihin asti ja nukuin sen hotellihuoneessa molemmat yöt. Sunnuntaina heräsin siihen et mun duuni oli alkanu pari tuntii sitten stadissa ja lähdin kiireessä junaan. Ei muuten vituttanu yhtään. 

Okei, siitä ei loppupeleissä oo tullut mitään sen kummempaa, mut ollaan me vieläkin läheisiä ja ainakin mä sain mun elämään ihanan ihmisen.

Ja siis tollasta tapahtuu, ja se on siisteintä mitä tältä elämältä voi toivoa. Jos aina kulkee ottamatta omia fiiliksiä huomioon, tollaset asiat saattaa mennä ohi. Kuunnelkaa teidän tunteita, menkää niiden mukana ja luottakaa.

Mun kirjalliset lahjat on rajalliset, mä en edes osaa kuvailla miten kaunis toi tarina oikeesti oli. Se oli yks siisteimpiä juttuja mitä mulle on koskaan tapahtunut ja mä tuun muistaa sen kiitollisena koko mun loppuelämän.

Luonnollisesti näistä etiäisistä on negatiivisiakin esimerkkejä, mut ei niistä kukaan halua lukea ja mä vielä vähemmän muistella. Mennään positiivisuudella tänään. Ja kaikki muutkin päivät.

Universumin, ja sen energian kanssa voi myös puhua. Sitä kutsutaan meditoimiseksi. Joskus kun olin vähän enemmän hukassa, mulle tuli niistä samaisista korteista, joista puhuin pari postausta sitten, monen kuukauden välein aina sama kortti. Siinä luki et mun pitää rauhottua, olla yksin mun ajatusten kanssa ja meditoida. Noin viidennen kerran jälkeen olin silleen et nyt tää on pakko tsekata tää homma. Meditoiminen on siitä jännää että siinä laittaa tavallaan elämän pauselle siks hetkeks. On vaan yksin ja pysähtyy oikeesti ajattelemaan. Mä en todellakaan ole vielä sillä tasolla et se olis helppoa. Päinvastoin, se on aikamoista taistelua välillä. Mut hyvin palkitsevaa sillon kun pääsee siihen rauhalliseen mielentilaan. Varsinkin nykyään on niin paljon kaikkea häiriötekijää ympärillä. Suuri osa sosiaalisesta kanssakäymisestä käydään elektronisella laitteella, joka on kokoajan sun taskussa. Se on ihana mahdollisuus, mut myös jossain määrin taakka. Pitäis useammin vaan olla hetki ihan yksin. Sulkea ulkomaailma pois. Sit on kivempi tulla takaskin.

Nykyskidit varmaan kelaa et mun ikäsillä on ollu helvetin tylsä lapsuus, kun ei ollu kännyköitä ja videopelitkin näytti suunnilleen tältä tekstiltä mitä mä nyt kirjoitan. Mut ei se kyl ollu niin. Mul oli ainakin ihan helvetin hauska lapsuus. Sillon mä kelasin et mun vanhemmilla salettiin oli tylsää skidinä kun ei ollu Nintendoa tai sataa kanavaa TV:ssä. Mitä oon kuullu, ei niilläkään ollu. Jos ei tiedä paremmasta, on helppo olla onnellinen. Ei sellasta kaipaa mitä ei oo olemassa. Jengi menee nykyään lenkillekin kännykkä taskussa. Mä ainakin meen, koska musat. Älkää tehkö sitä. 

Mut niin, siitä meditoimisesta. Sen ei tarvii olla mikään suuri suoritus. Ihan 20 minsaakin riittää jos siihen vähän panostaa. Mulle ainakin se rauhottuminen ja ulkomaailman pois sulkeminen on se juttu. Kirjotin tohon alkuun että meditoidessa puhutaan universumin kanssa. Se ei mun tapauksessa siis todellakaan vielä pidä paikkaansa. Korkeintaan oon vähän huhuillu siihen suuntaan. Suurin hyöty mulle tulee vaan siitä et ei oo kokoajan yhteydessä kaikkeen. Tänkin postauksen aikana mä oon käyny Facebookissa ja Instagramissa ja tehny vaikka mitä. Mun attention span on tosi lyhyt. Toi meditoiminen jeesaa siihen. 

Ihmisen aistit on loppupeleissä aika vajaavaiset. Me ei esim. nähdä kovin hyvin pimeässä, mikä on monelle eläimelle täysin normaalia. Me kuullaan hyvin rajoitetulla asteikolla. Koirillakin on parempi kuulo. Nisäkkääksi meillä on myös aika paska hajuaisti. Esimerkiksi kun tapahtuu suuria katastrofeja, eläimet pakenee siltä alueelta pois hyvissä ajoin, ennen kuin mitään tapahtuu. Me istutaan biitsillä kalja kädessä ja katotaan et tuleepa iso aalto. Meillä ei oo sitä samaa hälytysmekanismia. Tai ehkä meillä on, se on vaan kadonnut kaiken hälyn alle. (Tarkoitus ei ollu nyt vittuilla niille joita kyseiset katastrofit on koitelleet, mullakin on ollut frendejä niissä tilanteissa. Tää oli vaan esimerkki, ehkä vähän karu sellanen, anteeksi jos joku pahoitti mielensä. Ehkä mä vaan tarkotin et mä ainakin oisin siellä biitsillä ihmettelemässä). 

Meillä ei oikeastaan ole kuin meidän äly jolla voidaan tällä pallolla brassailla. Ja sitäkin me käytetään ihan vääriin asoihin. Jos lähetään vähän tän pallon ulkopuolelle niin todennäköisesti silläkään ei kovin pitkälle brassailtais. On jopa vähän tyhmää ajatella, että muualta ei löytyis älyllistä elämää. Joku päivä puhutaan ufoista ja sielunvaelluksesta, mut jätetään tää diippiystaso tällä kertaa tähän. Tän pointtina oli lähinnä se et täällä tapahtuu niin monella tasolla asioita mitä me ei nähdä tai kuulla. Kaikkeen pystyy vaikuttamaan paljon enemmän kuin vain normaalilla tasolla. Mä oikeesti uskon että ajatuksilla pystyy muuttamaan asioita. Ainakin vaikuttamaan omaan elämäänsä. Rakentamaan siitä sellaisen millasen ite haluaa.

Luin just jutun missä tiedemiehet on viimein todistaneet, että rinnakkaiset maailmankaikkeudet on enemmän kuin todennäköisiä. Mielenkiintoista. Jossain rinnakkaistodellisuudessa meikäläinen voi kirjottaa ja pohdiskella tätä samaa läppää. Tai sit mul on siellä darra. Ehkä sielläkin oli eilen Soilworkin keikka. Tän mä ehkä lisäsin tähän vaan siks et on oikeesti niin paljon kaikkea mitä me ei nähdä. Ehkä meiän silmät joku päivä avautuu kun jotain uskomatonta tapahtuu. Sitä odotellessa. Mielenkiintosta nähdä tuleeks tälle lisää jotain faktapohjaa tulevaisuudessa. Me eletään aika mielenkiintosta aikaa. Mahdollisuudet on rajattomat. Joka päivä tapahtuu enemmän kuin joskus aikoinaan sadassa vuodessa.

Me ollaan täällä kumminkin aika rajallinen aika. On ihan oma päätös et haluuks tääl elää silleen et levittää pahaa mieltä, valittaa kaikesta ja pyrkii siihen et kaikilla muillakin ois yhtä paha olla kun itellä. Veikkaan että tolla toimintamallilla kaduttaa aika rankasti kuolinvuoteella. Koko elämä heitetty hukkaan. Ja minkä takia? En mä ainakaan haluaa jättää mun jälkeen yhtään ihmistä joka kelaa et "Vittu toi Olli oli pelle jätkä, se pilas multa monta hyvää päivää sen negatiivisuudella."  On itsekästä kelaa et mä edes saisin tehdä kenellekään niin. Hyvän mielen levittäminen on siitä hyvä, et se ei maksa mitään. Täysin ilmasta puuhaa ja siitä jopa saa jotain takaisin. Jopa enemmän kuin se, jolle sitä hyvää tekee. Mä en ainakaan halua että mua kaduttaa kuolinvuoteella. Vaikka mä uskonkin että me käydään täällä pallolla useita kertoja, miks tekis tästä kerrasta ihan turhan? Mä ainakin haluun arvostaa tätä mahdollisuutta, enkä koe et mulla olis mitään oikeutta pilata tätä reissua muilta olemalla negatiivinen. Ei muuten ole kellään muullakaan. Sitä kannattaa hetki miettiä ennenkun pilaa jonkun päivän. Sitä ei sit enää saa peruttua ja yks päivä jolloin ois voinu oppia jonkun uuden asian tai opettaa sen jollekin toiselle, on mennyt hukkaan. Kannattaa vaikka alottaa sillä meditoimisella. Instagramiin ehtii myöhemminkin. 

Tää oli vähän tällanen huuhaa-postaus. Teil on kaikilla oikeus pitää meditointia ihan spedenä ja olla eri mieltä kaikesta muustakin. Oman kokemuksen pohjalta voin lämpimästi suositella kokeilemaan meditoimista. Suosittelen edelleen myös sitä positiivisuutta. Ja sitä et jos tuntuu siltä, voi lähtee paskasissa kamoissa Ruisrockiin ilman suunnitelmaa tai maallista omaisuutta. Niistä tulee yleensä ne parhaat tarinat. Toivottavasti joku joka on miettinyt samoja keloja, sai tästä taas jotain. Rakkautta kaikille.

Tätä kirjoittaessa soi:

AURINKO = ELÄMÄ

Ah, aurinko! Piristävää vaihtelua alkutalven harmauteen. Tänään on agendassa kuvaukset yhteen aika siistiin juttuun, kerron siitä tulevaisuudessa enemmän. Hyvä et on tällanen keli, voi käyttää blehoja ni ei näy silmäpussit. Mä jätänkin teille nyt vaan tällasen tekstin minkä skrivasin joskus kun talven pimeimmät hetket melkein musers mut. Mut silti siinä on toivoa. Niinku kaikessa elämässä. Varmaan tullu jo kohtalaisen selväks et oon kesä ihminen. Pitääki varaa taas joku reissu lämpöön, tuleeks joku völjyyn? Nauttikaa aurinkopäivästä, nää alkaa olee harvinaisia! 

Pimeyden tultua kaikki hiljenee. Vain suomalainen tietää miten hiljaista voi olla, kun on aina pimeää. Hymy kuolee sukupuuttoon ja ihmisten välinen lämpötila laskee ikkunan taakse jäätyneen mittarin mukana. Kylmyys vie pois valon lisäksi jotain niin oleellista että välillä tuntuu ettei jaksa elää. Moni ei jaksakaan.

Joka päivä sataa. Pisarat jotka pyyhkivät pois kaiken hyvän.

Sade jonka mukana valun itsekin kuvaannollisesti viemäriin - kaiken muun paskan mukana. 

Tuuli repii minusta pois osan, jotain mikä ei koskaan palaa.

D-vitamiini imeytyy kuun valosta saatanan huonosti. Apua purkista. Aamuinen pilleriannos on kuin Alzheimer-potilaan märkä uni. Varmuuden vuoksi tankkaan punaisilla hintalapuilla merkittyä lihaluujauhopaskaa päivittäin. 

Työpäivän päätteeksi haen viikottaisen kemoterapiani solariumin muodossa.

Iltalenkillä säpsähdän puoliksi sulanutta lumiukkoa. Tunnen henkistä yhteyttä.

Keskellä pimeyttä tunnen kuinka pakkanen kietoo jäätävään syleilyynsä. On niin kylmä että paikalla pysyminen olisi lämpimin vaihtoehto. Vain hetki tässä. Hetkestä tulee ikuisuus. Seuraan umpihangessa keltaista vanaa takaisin kotiin.

Haluaisin tulla kipeäksi vain että olisi jollekin jotain kerrottavaa. 

Kevääseen on vielä aikaa. Onneton olento vailla ihmisyyttä huomaa taas puolityhjän kuppinsa täyttyvän. Jokainen auringonsäde porautuu yhä syvemmälle, täyttäen onton kuoren jollain joka hämärästi muistuttaa jostain paremmasta. Lämpö. Vaikka edes hetken. Vain hetki ikuisuudessa. 

Todellisuudessa lumiukko, tuo pimeyden viimeinen portinvartija, alkaa taas sulaa. Yksitellen sen mustat napit putoavat, kunnes maaliskuussa maassa on vain epämääräinen jääklimppi. 

Tuosta epäinhimillisestä jäätyneestä paskakasasta nousee joskus nenän virkaa toimittanut oksantynkä kuin keskisormi, kiroten maailman johon se on pakotettu syntymään. Avunhuuto. Kannanotto joka jää kaikumaan ikuisuuteen.

Kevätsateet pyyhkivät kaiken pois ja tuosta maatuvasta oksasta tulee yhtä maan kanssa. Osa ikuista kiertokulkua joka ei ole mitään, mutta on silti kaikki. Se palaa tilaan mistä tähän maailmaan tulikin - mullasta mullaksi. 

Kuten Tehtaankadun erakko, josta unohdettuna tulee yhtä sohvansa kanssa. 

Kevään saapuessa talvenraiskaamasta maasta alkaa pilkistämään elämää. Vihreä lupaus huomisesta. Luonnon kiertokulku muistuttaa kauneimmasta puolestaan. Värittömän ja routaisen mullan keskeltä pilkistävä heiveröinen verso jaksaa herättää toivon henkiin. Muiden kasvien kituessa se kasvaa kauniiksi kukkaseksi. Helmeksi sioille. Pimeyden keskeltä kasvaa elämän ja rakkauden symboli. Energia ei koskaan kuole. 

Ehkä joku poimii tuon kukan ja antaa sen ihmiselle jota rakastaa.

Kukasta puheenollen, tässä oli mun mielestä pitkästä aikaa ideaa. 

Mul ei oo enää isovanhempia, mut tälleen pystyy tekemään jonkun yksinäisen vanhuksen joulusta vähän paremman. Must kaikkien pitäis duunaa tää, pienellä vaivalla iloa maailmaan. Kaunis idea.

http://yle.fi/uutiset/tuntemattoman_lahjoittama_kukka_ilahduttaa_yksinaista_vanhusta/6931367

VAPAAPÄIVÄ

Mä oon tosi huono kirjottamaan siitä mitä mä oon tehny. Sain just noottia yks päivä yheltä mimmiltä et se aina kertoo mulle kaiken sen päivästä ja mä en kerro mitään. Koitan parantaa tapani. Mä kävin ekaa kertaa elämässäni lukemassa blogeja ja sain ahaa-elämyksen. Täällähän voi olla paljon narsistisempi! Ah, lempiaiheeni, minä. Maailman makein jätkä. Kysy keneltä vaan. Mut ne saattaa valehdella. 

Valehteleminen on muutenkin rumaa. Helppo perussääntö on, et jos aina puhuu totta, ei tarvii ikinä muistaa mitä on sanonut, voi vaan aina sanoa niinkuin se meni. Koitan siis olla kauheesti valehtelematta teille, rakkaat lukijani. Koitan myös käydä aktiivisesti salilla ja kirkossa joka sunnuntai.

Tänään mul on vapaapäivä. Alkupohjustuksena siis tulossa todella jännää tekstiä. 

"Mitähän se Olli tekee vapaapäivinään?" 

Kuhina käy ruutujen äärellä. 

Niin, mitähän se Olli tekee vapaapäivinään? En oo vielä päättänyt. Heräsin just siihen että mun toinen kissa hyppäs mun kiveksen päälle. Näin joulun alla on aina mukava herätä kulkusten helinään. No, tästä tulee saleen hyvä päivä, keräilen vähän itteäni ja palaan asiaan later..

Vittu et tuli muuten ruma passikuva. Ja jouduin viel maksaa extraa koska mun on pakko saada uus passi täl vkolla. Mul on vähän tapana jättää asioita roikkumaan. Mun passi meni vanhaks heinäkuussa. Olin siis hoitamassa itelleni uutta passia äsken. Mä lähen sunnuntaina Lontooseen. Hakemaan inspiraatiota. Nään yhen mimmin.  Ja meen mä tapaa mun bodattua kirjailijaystävääkin. Ehkä. Katotaan. Avenged Sevenfold olis siellä. Se kiinnostelis. 

Ois pitäny ottaa tällanen

Tää oli niin paska idea kirjottaa mun vapaapäivästä. En mä oo duunannu mitään. Haluisin kertoa et mä siivosin, mut en mä jaksanu. Olin pari tuntia Los Santosissa. Voitin PGA Tourin kisan. Xboxin ulkopuolella ei oo juuri kerrottavaa. Toisaalta päivä ei oo viel loppu, katotaan mitä täs keksii. Kyl mä itseasias kirjotin valmiiks pari postausta ja yhen smuutin käänteen mun kirjaan. Kirjottaminen ainakin sujuu tällä hetkellä. Siit tulee hyvä fiilis. Kiitokset muusalle. 

Mä meenki mun frendille nyt, se ennustaa mulle korteista. Kerron kohta siitä. Muutenkin voisin kertoo yhestä ennustajaeukosta. Joku päivä. Sen voi änkee siihen mun foliohattu-postaukseen minkä mä palan halusta päästää ilmoille. Pitää käydä sil uudestaan ni on jotain ajankohtasta kerrottavaa. Harmi et se budjaa Espanjassa. No mut, tarpeeks hyvä syy lähtee käymään porukoilla.  Mä kyl diggaan sekoittaa mun faktapohjaista elämää myös ns. "huuhaahan", se ennustaja on ollu tähän mennessä oikeessa niin monessa asiassa et ne ei voi olla enää tilastollisia hittejä. Mut nyt, ne tsetit. Palaan taas kohta. 

Tsetit ties kertoa et meitsi on oikealla tiellä. Näin mä epäilinkin. Musta tuntuu vitun hyvältä se suunta edelleen mihin oon lähteny kulkemaan. Kortit siis tiesivät kertoa saman. Ennustajaeukkona toimi rakas ystäväni Tea. Me luetaan yhessä Secretiä ja hiplataan taikakiviä. Muutamaan muuhunkin kysymykseen sain just toivomani vastauksen. On tietysti jokasen oma asia, uskooks tollaseen vai ei. Mut miks ei? Tuli parempi fiilis. En mä muuta halunnutkaan. Kylhän joku väkivaltanen juoppokin voi löytää Jeesuksen ja perustaa eläinten kylpylän. Enemmän mä uskon taikakiviin kun Jeesukseen. Tajusin muuten nyt että Tealla on takavuosilta sellanen sinkku kun Fortune, ehkä se oli enne jostain tulevasta? Löytyy vissiin Youtubesta ja Tepa niin tappaa mut kun lukee tän. Pus!

Jahas, siellä ne Rainbown halvimmat ja läävimmät kalapuikot taitaakin olla jo uunissa valmiina. Siirryn siis makujen maailmaan. Lisukkeena viikon vanha texmex-cheesekastike ja äsken duunattu tzatziki. Elämä on ihanaa! 

Hyi helvetti.. elämä ei ookaan ihanaa. Kalapuikoissakin näköjään hinta korreloi suoraan makuun. Ihanku ois dipannu jotain hiekkatikkuja noihin soosseihin. 

Kuvan kalapuikot eivät litty tapaukseen. Liittyiski.

Tällanen oli nyt tää mun vapaapäivä, toivottavasti kaikki pysy mukana yllättävissä juonenkäänteissä ja actionissa. Ens kerralla parannetaan taas maailmaan niin saatanasti. Siihen asti, sellanen epäkorrektin pitkä, hiplaava hali kaikille! 

Ainii hei, kaikki mun tyttöbloggaajat saa kaikkee siistii stuffii kokoajan, lähettäkää mullekin. Esim.  Rainbown elinikäiset kalapuikot, bring it on.

BABY STEPS

Mä katoin eilen ton videon ja mua alko vituttaa. Ja tulin todella surulliseks. Vaikka tossa ei sanota sanaakaan, silti siinä sanotaan aika paljon. Se kertoo tasan millasessa maailmassa me eletään. Kun mä katoin tota, mul tuli sellanen fiilis et tää ei oo yhtään sellanen mesta mis mä haluun elää. Millon viimeks sä oot positiivisesti yllättynyt jostain isosta uutisesta? Enkä nyt puhu mistään Cheekin stadionkeikasta, se oli todella jees. Tuntuu et uutiset on joka päivä samaa paskaa. Jollain verukkeella tehään jotain mistä pieni sisäpiiri hyötyy, ja kaikki muut kärsii.

Kaikki pyörii massakulutuksen ympärillä ja millään ei ole mitään arvoa. Vittu miten sairasta.

Tee nyt sit laulu rakkaudesta ja muuta maailmaa. Joskus skidinä mä kelasin et toi ois mahollista. Ehkä se sillon olikin. Kyl aika moni biisi on muuttanut ainakin mun maailmaa. Ei nyt ehkä mullistanut, mut muuttanut. Nykyään tuntuu et ne maailmanmuuttajat jää kaikki saman Idols-rekan alle, ennenku ne saa biisiäkään ulos. Eikä kukaan ees enää osta levyjä. Kuunteleeks jengi ees enää musaa? En mä tiiä. Tää nyt käänty taas näköjään musaan. Rakas musiikkini. Onneksi olet olemassa.

Mennään takas tohon videoon. Mä en tykkää nyky-yhteiskunnasta. Yksin mä en asialle kuitenkaan mitään voi. En mä oo niin tyhmä että mä lopettaisin hampurilaisten syömisen ja kelaisin et se muuttais jotain. Se muuttais sen et mun tekis vitusti mieli hampurilaisia ja mä olisin huonolla tuulella. Mä mietinkin et mitä täs sit vois tehä? Itkuraivarit? Mielenosotus? Kaikki kuulostaa vähän läävältä. Mieluummin mä istun himassa ja valitan tänne. Must tuntuu et aika monel on sama meininki. 

Velliperseiden vallankumous. Kumma et mitään ei tapahdu. Sit kun se yks Greenpeace-mimmi joutu istuu Venäjällä niin jengi oikein iloitsi et jes, ihan oikein sille, rikko lakia. Päästään taas tähän suomalaiseen pahaa toivovaan mentaliteettiin, ei voi kun nauraa. Niinku sanoin, pikku anarkia on aina paikallaan. Se sentään teki jotain. Mä söin sil aikaa niitä kananuggetteja mitä tos videon alussa vissiin duunattiin. Ne oli sairaan hyviä.

Onhan maailmassa nyt herrajumala paljon kaunista ja hyvääkin jäljellä, joku voi vaik nostaa sun pudonneen kaulahuivin ja kun teiän katseet kohtaa, sä tiedät et niitä kasvoja sä tuut tuijottaa loppuelämäs joka aamu kun heräät. Tai sä saat elinikäisen ystävän kun joku vahingossa ajaa sun perään. Koskaan ei tiedä. Se on siisteintä. 

Mä en oo ees äänestänyt moneen vuoteen. Ei oo ollu kiinnostusta. Tuntuu et minään vuonna mikään ei muutu. Eikä muutukaan, menee vaan perseempään suuntaan. Luvataan jotain ja sit kun ne äänet siihen virkaan on kasassa, kaikki unohdetaan. Joka kerta sama laulu. Ehkä ainoo tapa vaikuttaa onkin jättää äänestämättä. Jos kaikki jättäis äänestämättä, asioiden pitäis muuttua. Se ois aika selkeä "fuck you" päättäjien suuntaan. No, eihän se ikinä tuu tapahtumaan, jengi äänestää ne samat persut sinne taas ja sit voivotellaan. Mut ajatuksena tää ois musta hieno. 

No, politiikkaan ja multikansallisten yhtiöiden yksinvaltaan on yksilötasolla siis aika hankala vaikuttaa. Mun ratkasu tässä tilanteessa onkin nyt vaan antaa hyvän kiertää. Tehä omalla esimerkillä niin et ei tarvii hävetä omia tekemisiä ja pyrkiä ite levittämään hyvää. Edelleen, jos kaikki tekee jotain hyvää joka päivä jollekin toiselle, se alkaa väkisinkin tarttua. Mä edelleen haluan uskoa et silleen voi muuttaa maailmaa. Joku päivä joku tekee sille Nestlén johtajalle jotain, mikä saa sen perumaan yhen alkuperäiskansan kotipesän tuhoamisen. Siitä se sit lähtee. Baby steps. 

Tää juttu oli kans hyvä. Tuli hyvä fiilis. Jos joku haluu duunaa stadiin ens kesänä tollasen. Mä oon messissä. Let me know. 

Alla linkki:

http://www.faithit.com/ball-pit-turns-strangers-into-friends/

AJATUSTEN PERSONAL TRAINER

Mä en oo aikasemmin kirjottanut tästä koska mä kelasin et se ois jotenkin henkilökohtaista, mut täs kun on avannut itseään kaikkien edessä niin eipä tää nyt sen kummosempaa ole. Mä oon täs jonkun aikaa käyny terapiassa. Se on aika mielenkiintosta. Ja tavallaan tää skrivaaminen ajaa vähän samaa asiaa. Oikeestaan tällä hetkellä mulla ei edes ole erityisempää syytä käydä terapiassa. Ironisinta tässä on se et sillon kun joskus ehkä oli, en käyny. Mut niistäkin selvittiin.

Mä käyn ehkä terapiassa sen takia et mä haluun saada itestäni kaiken potentiaalin irti. Haastaa ajattelemaan asioista ja tilanteista eri tavalla ja löytää niihin uusia ratkaisuja. No, sehän terapian idea periaatteessa onkin. Eli pointsit mulle tästä itsestäänselvyydestä. Mut on siitä ollu ihan konkreettista apuakin, joutunut miettimään asioita mihin ei koskaan oikeastaan oo joutunut, tai halunnut kiinnittää huomiota. Ja välil on jopa löytynyt yllättäviä solmuja ja asiayhteyksiä ihan oudoista jutuista mitä ei oo koskaan tullu kelattua. Eli oon kyl ollu tyytyväinen. Salilla mä en taas täl hetkellä jaksa käydä mut mä voin treenaa mun aivoihin sixpackin. 

Mä mietin et miten se sit loppupeleissä on vaikuttanut muhun et oon käynyt siellä? 

Ehkä täs on vähän sama kun luin noita vanhoja tekstejä, et se kehitys on tullut ihan huomaamatta. Asioiden kelaaminen on muutenkin siistiä. Ja tosta on tullu messiin sellasta avarakatseisuutta ja jollain tavalla kykyä antaa itelle anteeks ne omat mokat. Ne on kumminkin aina opettanut jotain. Mua jopa kiinnostais ite tehä tollasta duunia. Aivot, muistot ja ajatukset ja niiden yhteisvaikutus siihen millanen kokemus tää elämä on, on helvetin mielenkiintonen aihe. Voisin puhua siitä viinilasin ääressä tuntikausia. Toisaalta voisin puhua 80-luvun saksalaisesta aikuisviihteestä ihan yhtä antaumuksella, mut ne on sit eri bileet.   

En nyt jaksa kauheesti lähteä tässä avautumaan siitä, miten vaikea suomessa on saada apua ongelmiin ja miten iso se kynnys monille on sitä hakea. Koko terapiahomman päällä leijailee sellanen sosiaalinen stigma, et jengi kokee olevansa jotenkin huonompia, jos joutuu hakemaan apua. Eikä se edes ole mitään joutumista, sinne päästään. Se on hieno asia. Niinku sanoin, mä en oo oikea ihminen puhumaan kyseisestä aiheesta, mulle tää on vähän niinkuin harrastus. Eikä edes harrastus, se on liian epäkiitollinen ilmaus. Periaatteessa oon itse itseni koe-eläimenä. Tulokset on ollu vähintäänkin mielenkiintoisia, ja matka on ollut tähän mennessä jännä.

Toivottavasti ei kuulosta et väheksyisin terapiaa millään lailla, en todellakaan. Musta se on uskomattoman hieno asia, joka pitäis saada helpommin kaikkien sitä tarvitsevien ulottuville. Suomessa käytetään jumalaton määrä resursseja ongelmien jälkihoitoon ja asioihin reagoidaan vasta sitten, kun taas joku yksinäinen otus on ampunut luokkakaverinsa masennuspäissään. Ongelmat vois olla hoidettavissa jo paljon aikasemmassa vaiheessa. Me nyt vaan asutaan maassa, joka on asuinkelvoton 8kk vuodesta. Ajatuskin siitä on tottakai masentava. Se ei tuu muuttuu koskaan, mut ne toimintatavat voi muuttaa. On vitun naurettavaa että kunnon terapia on käytännössä mahdollista vaan niille, joilla on pankkitilillä piuhaa sen verran et se onnistuu. Eikä mullakaan ole, mut mua on jeesattu siinä asiassa. Olen kiitollisena ottanut avun vastaan. Netti on pullollaan asiaa aiheesta, joten ehkä jätän tän fiksummille. Tässä nyt vaan mun mietteitä. 

Loppukaneettina, mulle terapia on antanut todella paljon. Se tunnin istunto on sellanen hetki, mis voi olla oma itsensä ja sanoa kaiken mitä mieleen juolahtaa, ilman et pitää miettiä mitä toinen siitä ajattelee. Okei, näin sen pitäis toimia normaalielämässäkin, mut todellisuus on se, että ainakaan tää psyko-fyysis-sosiaalinen olento joka tottelee nimeä Olli Martela ei aina siihen pysty, vaikka haluaisikin. Terapiana voi tietysti toimia se edellämainittu saksalainen pornokin, jopa joskus paremminkin. Mut tällä hetkellä mä haluan ruokkia sitä päätä jolla ajattelen. Se toinen on sitten aihe ihan toiseen postaukseen. Onkohan jotain pornoterapiaa? Frendi kyseli..

Tätä kirjoittaessa soi:

AIKA KULTAA SUIHKUT

Huh, löysin netistä sellasen sivun mistä näkee kaiken mitä sä oot koskaan tehny Facebookissa. 

Siel vierähti aika hyvä tovi. Sitä myötähäpeen määrää on vaikee kuvailla. Pakko sanoa et mun 5-vuotisen Facebook-uran aikana on onneks tapahtunut jotain henkistä kasvamista. Tohon n. viiteen vuoteen on mahtunu aika paljon kaikenlaista. Yks pitkä parisuhde, vitusti fudista, epätoivosta mimmien kivittämistä, "hauskoja" juttuja, euforiaa, masennusta, elämää. 

kissat <3

Oli ihan siisti jopa lukea joitain juttuja. Tuli paljon muistoja. Jotku jutut taas ois voinu jättää julkasematta. Miks mulla esim. on ollu joskus vaihe missä oon duunannu mun statukset englanniks? Kunnon spede. Aika paljon aikaa on myös näköjään vietetty krapulassa. Naurahdin myös sydämestä vuodatetulle RIP Kirka-statukselle. En myöskään muistanut et mua luultiin faijan kanssa homopariks kun muutin mun uuteen kämppään. Ollaan me kyl molemmat aika saatanan komeita jätkiä, en ihmettele. Syyskuun 14 pv 2011 mä oon myös näköjään kyllästyny käyttämään shift-nappulaa ja siitä lähtien kaikki mun kirjoittama on pienillä kirjaimilla. Siinä on jollekin terapeutille pähkinä purtavaksi. 

tää naurattaa kyl vieläki

Tää on muuten ehkä mun narsistisin postaus ikinä, tajusin just. Hei kattokaa mua! Ehkä mä oonkin yhtä spede kun aina. No ihan sama. Kattokaa. 

Facebook statuksien selausta suosittelen tässä nyt kaikille! Virtuaalinen aikamatka menneisyyteen avaa portin henkiseen kasvuun! Pysyy jalat maassa kun huomaa et ei ehkä ookaan niin jumalainen kun kuvitteli olevansa. Toisaalta jos sul on huono itsetunto valmiiks, sit en suosittele. Mä oon niin itteeni täynnä, et se teki vaan hyvää. Nyt hetken nöyränä häpeän menneisyyden Ollia. 

tää taas harmittaa vieläkin

Pakko antaa itelle propsit et pidän itestäni nykyään aika paljon. Joo se on tosi kamalaa sanoa näin täällä suomessa, mut must kaikkien pitäis antaa tasasin väliajoin itelleen yläfemma. Ihan turhaan se suomalaisuus perustuu aika vahvasti siihen et kollektiivisesti pyydellään kaikkea aina anteeksi. Ei suomalaisuutta tartte hävetä, sitä häpeemistä tarttee hävetä. Hopee ei oo häpee, missähän muussa maassa tää olis ihan normaali lausahdus. Ei nyt heti tuu mieleen. Isämmaa! 

Se kasvun määrä, vaik se tässä kasvaessa on tuntunut et mitään ei tapahdu ja sama urpo mä aina oon ollu, on ollu ihan mieletöntä. Siis mä oon ollu näköjään joskus lähes vajaa. Ainaki tuntuu siltä nyt. En mä ees haluis tuntea Ollia vuodelta 2009. Kunnon urpo. No okei, oon aika kriittinen, oli siel paljon hyvääkin. Tuli vaan vähän shokkina joidenkin juttujen taso. Tai lähinnä sen puute. Siinä kirjotusvaiheessa oon kumminkin ollut sitä mieltä et se kannattaa julistaa koko maailmalle. Ehkä musta vanhemmiten on vaan tullu vähän varovaisempi. Aika on kyl tässä tapauksessa aika hyvin kullannut muistot. Onneks internetistä ei mikään katoa. Koskaan. Se muistaa. Ja muistuttaa.

Mä oon myös ollu joskus aika paljon negatiivisempi. Ihan ihme nillitystä. Onneks oon nyt saavuttanut nirvanan.. haha. Otan tän vaan kasvattavana kokemuksena. Todennäkösesti parin vuoden päästä kun luen tätä blogia, on aika samat kelat. Mut se on vaan elämää. 

nää ois voinu jättää julkasemattakin

Täs on linkki tähän yhteen henkisesti yllättävän kasvattavaan kokemukseen:

archivedbook.com

Tän mä viel halusin jakaa kun se löyty tuolta. Vuodelta 2012, millon oli ehkä just sillon vähän diipimmät kelat. Mut kun kattoo ulos ikkunasta niin se sopii tähän vuodenaikaan edelleen aika hyvin.

Syksyn tuulet puhaltavat kaiken värin pois. Talven ensipakkaset iskevät kasvoille kuin huoran litsari Torremolinoksen kuumassa yössä. Tosin ilman sitä kuumuutta ja maksettua rakkautta. Oi maamme Suomi, vitun kallis kotimaa! Rakas Suomineito se siellä vaan vetelee karvapuolella käkättimeen. Kuka sammutti valot? Kadut yhtä tyhjinä ja pimeinä kuin keskivertoduunarin serotoniinireseptorit. Jääkylmä pakkokielari joka porautuu sisimpään ja rakentaa sydämen ympärille puolessa vuodessa sulavan pakastepussin. Loskaan kiedottu sydän jota ei sulata kuin rakkaus tai viina - joka kodin ja sielun puhdistaja. Räkä valuu poskella odottaessa sporaa jota ei koskaan tule. Lämmikettä tarjoaa tieto, että jokainen suomalainen on lottovoittaja. Turmiolan Tommi kuiskailee korvaan loitsujaan ja saa uskomaan parempaan huomiseen. Mitään huoliahan ei ole, paitsi aamulla. Luonto käpertyy kasaan ja kuolee pois, noustakseen taas keväällä haudastaan kuin Jeesus - tuo 2000-vuotias zombi. 

Hyvää syksyn alkua ja henkistä ja fyysistä rakkautta kaikille! Koht on taas kesä, jes!

FUDISHOMOILUA

"Hahaha onhan tää naurettavaa just pari päivää sit kelasin himas et ei tässä oo vittu mitään järkee, stadilaiset jätkät tappelee päivät pitkät et kumpi on parempi, argentiinalainen vai portugalilainen."

Tän postauksen pohjustus kuulostaa taas vähän homolta, mut ihan sama.

Meil on Facebookissa jäbien kanssa sellanen fudisryhmä. Real Madrid vs Barcelona. Siel on noin 20 jäbää ja about fifty-fifty molempien jengien kannattajia. Toi alun lainaus oli erään fiksun ystäväni sinne postaama kommentti tältä aamulta. Pisti miettimään.

Fudis menee ihan vitusti tunteisiin. Siel on lähes päivittäin joku huutokilpailu siitä kumpi on parempi, Ronaldo vai Messi, Barca vai Real? Ihan naurettavaa. Mut silti tärkeintä. 

Mäki lässytän täällä rakkaudesta yms. mut sit huomasin et tuol ryhmässä se kaikki lentää romukoppaan. Menee tunteisiin. Tekis välil mieli kuristaa rakas ystävä koska sen mielestä itelleni oksettava argentiinalainen kääpiö on parempi kun mun jumaloima, maailman Guidoin portugalilainen. 

Meitsi on ainaki välillä ihan retard kyseisellä sivulla. Siks mä ehkä kirjotankin tätä koska mua hävettää. Tää nyt ei ehkä kiinnosta muita kun fudisfanaatikkoja, olen pahoillani. Ne jotka tietää millasta se on, tietää.

Tavallaan tää on hyvä, mä en voi sanoa nettikitisijöistä mitään, niin kauan kun mä ite teen samaa. Okei, mä teen sen suljetussa ryhmässä, omalla nimellä ja frendeille. No joo, ei se oo kyl yhtään sama. Sehän on vaan normihengailua, mut netissä. Niinku puhuin jäbät dissaa hyviä frendejään mut siin on se rakkaus mukana. Tositilanteessa me kumminkin tehtäis toistemme puolesta vaik mitä. Välillä tietty tulee ylilyöntejä ja mennään henkilökohtasuuksiin, mut kai sekin kuuluu siihen. Kyl se jälkikäteen sit naurattaa kun joku on uhannu hakata jonkun sen takia et jossain maailman toisella puolella joku teki fudiskentällä jotain. 

Mä haluisin sanoa et me eletään vaan niin tunteella mukana fudiksessa ja ollaan kuin argentiinalaiset huligaanit soihtuineen ja kannatetaan omia loppuun asti. Ja kylhän me omasta mielestämme ollaankin. Mut onhan suomalainen fudiskulttuuri ihan läppä. Ei meil oo mitään sanottavaa mistään. Jos joku brasilialainen ja uruguaylainen tappelis siitä et onks Selänne vai Kurri kaikkien aikojen kovin suomalainen lätkäpelaaja niin oishan niiden elämässä jotain pahasti vialla. 

Ja lähtökohtasesti meil on siellä ihan hyvä posse, fiksuja jäbiä ja hyviä frendejä. Mut ei tarvii ku yhen väärän lauseen, ja "enter the retard." Pitäis vähän chillaa. 

No mut, välil pitää ottaa pikku reality check ja tää oli nyt just sitä. Pitää muistaa et ehkä jonku tuntemattoman ihmisen teot, jotka varsinkaan ei vaikuta sun tekemisiin millään tavalla, ei oo sen arvosia et kannattais pahottaa jonku frendin mieli. Tää muuten toimii kaikilla elämänaloilla ja ehkä ne netissä paskaa mieltä ja vihaa levittävät apinat vois kans miettiä kaks kertaa ennenku postaa sitä niiden skeidaa.

Sori tytöt, piti saada tää ulos. Huomenna taas puhutaan tunteista.

P.S. Barca on paska ja Messi on homo :)

MUSIIKKI, TISSIT JA BONO

Musa voi viedä sut eri mestoihin ja vaikuttaa sun keloihin tosi voimakkaasti. Yks sattumalta kuultu biisi voi muuttaa sun koko fiiliksen. Viedä sut ajassa taaksepäin tai saada toivon heräämään jostain mitä haluis tapahtuvan. Joskus vaik sporassa voi kuulla jonku äänen mikä on vähän sama kun joku sointu jossain biisissä minkä olit jo unohtanut. Ja sit se biisi on taas sun elämässä. Miten siistii. Vähän sama kun joku mimmi kävelee sun ohi ja sil on samaa hajuvettä mitä sil sun kesäromanssilla oli 3 vuotta sitten. Sillon ku kaikki oli yhen viikonlopun maailman siisteintä. Matkustaminen ajatuksissa on välillä siistimpää kun fyysinen reissaaminen. Ja aika paljon halvempaakin. 

Elämältä saa paljon enemmän kun antaa mahdollisuuden kaikelle. Mäkin oon joskus nuorempana ollut tosi kiinni siinä ajatusmaailmassa et mun musiikkimaku on jotenkin parempi tai tärkeempi kun jonku toisen. Oon saattanut laukoa hyvinkin urpoja kommentteja jostain yhtyeestä, perustamatta niitä oikein mihinkään konkreettiseen. Edelleen mun on vaikea päästä yli siitä et U2:sen Bono on vaan ihan uskomattoman ärsyttävä. Mut mä yritän. Saleen se on ihan ok äijä. 

Okei, Bono on näköjään siis mun suomalaisen katkeruuden ja kateuden viimeinen fyysinen ruumiillistuma. Ja jollain tapaa kateuteen kaikki heittaus perustuu, myöns sitä itelleen tai ei. On helppo huudella et vittu miten ärsyttävä pelle, mut jos hetken miettii miks tollasta ikinä sanois jostain ihmisestä jota ei tunne, ehkä ne oikeat syyt tulee esille. Ooksmä vittu kateellinen Bonolle? Aika noloa. Ei se oo mulle mitään tehny. Se vaan ärsyttää mua. Käytän tänään illalla vähän aikaa itsetutkiskeluun. Tuijotan Bonon kuvia ja mietin, "Miksi musta tuntuu tältä?" 

Musiikki on yks syy miks elämä on niin siistiä. Ei oo mitään siistimpää kun nousta lavalle ja purkaa koko sydämestään niitä biisejä mitä on ite duunannu ja mitkä on osa sua. Jopa pelkästään se et paskana päivänä raahautuu treenikselle on välillä yllättävän terapeuttista. Harvemmin sieltä tulee ainakaan huonommalla tuulella bäkkiin. 

Ollaan jauhettu meiän kitaristin kanssa paljon siitä miten onnellisia me ollaan et digataan hevistä. Ja nimenomaan black metalista. Tää kuulostaa varmaan tosi lapselliselta, mut mua oikeesti harmittaa niiden puolesta jotka ei löydä siitä sitä samaa kauneutta. Vittu oikeesti mitkä fiilikset hyvästä bläkkis-biisistä voi parhaimmillaan saada. 

Samainen kitaristi sano mulle kerran, "Black metalin pitää kuulostaa siltä et haluu kuolla."  Toi on vitun hyvin sanottu, haha. Mut on siin se toinenki puoli. Se kaunis. Se, minkä takii sä haluut elää. 

Ja mä en todellakaan väitä et metalli ois ainoota oikeeta musaa ja kaikki muu on paskaa. Hävettää et joskus ehkä olin tota mieltä.  Kaikki musa on jees. Tälläki hetkellä mä kuuntelen Demi Lovatoo ja tää on ihan vitun kova. Mut se jos mun playlistillä tulee putkeen Bäkkäreitä ja Nargarothia ja molemmat on yhtä kovia, on ihana lahja. Ja oon siitä tosi kiitollinen. 

Ja miten vahva yhteys tulee siitä, kun joku haluu soittaa sulle jonku biisin ja sit se on sunkin mielestä maailman paras? Ku teil menee samaan aikaan iho kananlihalle. Se kun sä kuuntelet sitä biisiä ja kaikki menee siinä just niinkun pitääkin, et muuttais mitään. Ohan se aika voimakas kokemus. Mä en oikein ehkä just ton takia oo ymmärtäny ikinä niitä spedejä jotka "pihtaa" hyviä bändejä ja alkaa dissaamaan heti kun suuri yleisö löytää ne. Aika terve lähestymistapa. Musiikin tarkotus on yhdistää. Musa tekee kaikesta parempaa.  

Kelatkaa miten paljon siistejä artisteja mahtuu maailmaan? Toiset saa äänensä kuuluviin maalaamalla ristin väärinpäin otsaan ja toiset näyttämällä tissit. Must molemmat on erittäin ok. 

Mä sain heti kommenttia kun mun edellisessä postauksessa ei mainittu tissejä. Siks ne oli tossa otsikossa, olen pahoillani harhaanjohtavasta mainonnasta. Joku päivä mä teen postauksen pelkästään tisseistä. Ne on kumminkin maailman siistein asia. 

Löysin muutaman ihan coolin quoten Bonolta. On se ihan jees. 

MIESTENPÄIVÄ

Miten tuntuu et tää miestenpäivä ei ottanu ihan samanlaista tuulta alleen kuin taannoinen naistenpäivä?  Ei sen kyllä pidäkään. Naisia on kivempi fanittaa, ne tykkää siitä. Miehet on ihan yhtä helppoja teki meille sit mitä tahansa. En oo kuullut miehestä joka olis pihdannut sen takia että mököttää. 

Hyvää meiän päivää kumminki meille miehille. Meitsi viettää mun miestenpäivää orastavassa flunssassa. 

Mä en onneks ole mitenkään kauhean usein klesana. Mul on muutama frendi, jotka tulee kipeeks jos joku sanoo niille puhelimessa et nyt on nuhaa liikenteessä. Siis ihan konkreettisesti kuume alkaa nousee vähintään samana iltana. Varmaan aika rassaavaa. Niin monet asiat on kiinni henkisestä puolesta. Mä oikeesti uskon aika vankasti et sä pystyt sun omilla ajatuksilla ohjaa sun elämää lähes rajattomasti. Jos vaan uskoo. Mä oon ainakin huomannut et se toimii. Ei se nyt tietenkään lämmitä rukoilla lottovoittoa joka kerta kun on tuhlannu vuokramassit naisiin ja viinaan, on asiat luonnollisesti myös omista valinnoista ja tekemisestä kiinni. Mut ajatukset vaikuttaa myös. Onhan maailma täynnä ihmeitäkin, rukoilet tarpeeks kauan ja syöpä on poissa. En näkis et sil on mitään tekemistä Jeesuksen kanssa, mut ihmeitä tapahtuu ja must se on siistiä. Ei se nyt oo sen suurempi ihme kuin et sä oot ylipäänsä syntynyt. Pitää joku päivä duunaa kunnon foliohattu-postaus, näitä tulee sivuttua näköjään joka postauksessa. Huhuu.  

Flunssapäivänä ei oo ollu muuta tekemistä kun pyöriä netissä ja seurata päivän tapahtumia. Jaren ilmotus stadikkakeikasta on näköjään ollu päivän puhutuin uutinen. En ymmärrä miten siitäkin on saatu jauhettua niin paljon paskaa samantien. Täytä vittu ite stadioni. Must ihan himmee saavutus. Illalla on toinenkin iso tapahtuma, siit ehkä olis jossain lehdessä jos ei asuttais maailman ainoassa maassa mis jalkapallo on marginaaliurheilua. Nimittäin tänään maailman kaks parasta jalkapalloilijaa, Ronaldo ja Zlatan ottaa mittaa kumpi pääsee MM-kisoihin ens kesänä. Ruotsi-Portugali, Friends-arenalla. Suosittelen kaikille. 

Mul on muuten niin saletisti man flu. Miesten flunssa on aina vähän rankempi ja diipimpi. 

http://en.wikipedia.org/wiki/Man_flu

En varmaan jaksa nousta tänään enää sängystä. Pakko keksii jotain tekemistä. Fudismatsiin on vielä liian monta tuntia. Tiedättekste sen tunteen kun tuntuu et netis ei oo yhtään sivua mihin haluis mennä? Se on aika naurettavaa kun kelaa mikä mahdollisuuksien riemuvoitto on vaan muutaman klikkauksen päässä. Onneks Japani on olemassa. Aina jos on tylsää voi mennä youtubeen ja tsiigaa Japanilaisia pätkiä. Sit ei oo enää tylsää. Mä jätän nyt teille tähän mun tän päivän top3 videot. Enjoy. 

P.S. Pöllö on maailman siistein eläin. 

DARRA

 "Blogi ei o mikään perse. Leviäminen on sen tarkotus." Ystäväni Joonas lausui nää viisaat sanat eilen kun tuskailin et tää mun salarakas on nyt kaikkien tiedossa. 

Eli niin, blogi lähti julkiseks eilen. (Kiitos Mehdi!) Nyt vittu jännittää. Kaikki näkee mitä mä skrivaan. Sen kunniaks oonkin nyt vähän punkkupäissäni. 

Oikeesti, mietin koko päivän mitä kirjottaisin ja en keksiny mitään. Päätin sit kumminkin jatkaa kuin mitään ei ois tapahtunut. Ja eihän mitään ookaan. 

Noniin, jatketaas tosta eilisestä. Ehkä ihan hyvä et en enempää viinipäissäni kirjottanut.. Nyt on vähän krapula. Olotiloista ihanin. Eiliset nuggetit on aina yhtä kaunis näky kun niiden vierestä herää. Toivottavasti teilläkin ees jollain on darra niin pystytte samaistumaan. Tää on nyt sitä tasapainottavaa toimintaa. Pitää huomenna kantaa jonku mummon ostokset himaan. Mul on ikävä mun mummia. Oispa se vielä duunaamassa maailman parasta kääretorttua. Kirjotin skidinä aineen missä sanoin et mun mummi on mun paras frendi. Niin se olikin. Samas aineessa kerroin miten diggaan mun faijan naamasta. Semi-random. Kirjoituksen taso ei juurikaan ole muuttunut. 

Samaistun tähän olotilaan.

Kiitos muuten kommenteista. En oo vastannut niihin koska en oo yhtään sinut tän homman kanssa ja koko blogihomma on mulle suuri mysteeri edelleen. Jossain vaiheessa varmaan oon interaktiivisempi. Arvostan tosi paljon kaikkia kommentteja anyway, kiva huomata et mul on saatanan fiksuja lukijoita. Ootte makeita! Mä oon ihan neitsyt tän blogijutun kanssa, antakaa mulle aikaa. Jengi valitti et mua ei löydy jostain blogilistalta. Mikä vittu se on? Nää on niitä juttuja mitkä on varmaan kaikille bloggaajille ihan itsestäänselvyyksiä mut mä oon ku luolamies jolle on sanottu et käy hakee teksti-tv:ltä yön NHL-tulokset. Ihan kujalla. Pinja lupas jeesaa mua. Mut se on ollu taas jossain ryyppäämässä. 

Kattelin tässä vähän mitä kaikkee tänne on tullu kirjoteltua. Allekirjotan kyl kaiken edelleen. Tosi miehekästä kamaa. Oon alfa-uros. 

Mä en todellakaan kumminkaan haluu antaa itestäni kuvaa et oisin joku halinalle joka ampuu sydämillä jengii feissiin niin kauan et niilt tulee sateenkaaria perseestä. Ehkä mun pitää vähän tasapainottaa tätä blogiakin ja kirjottaa muutama postaus sikailusta. Katotaan. Eilen olin tosin hyvinkin sivistynyt ja joviaali seuramies. Vanhainkotiin ei siinä mielessä jäänyt kovinkaan erikoisia sankaritarinoita. Tos on tulos muutama poikien ilta. Katotaan kehtaaks niistä ees kirjottaa. Anyways, kuhan koitan tääl blogis levittää hyvää mieltä ja ehkä sitä et jengi tiedostais et se vitun negatiivisuus vaan lietsoo lisää paskaa. Koht tulee ne pahimmat pimeet ja kylmät ajat, koitetaan et tääl paistais aina aurinko. 

Nyt lähen krapulapizzalle ja ottamaan selvää, kenet rakas ystäväni Jerry on eilen huijannut mukaansa. Ens vkolla taas jotain vähän fiksumpaa, pusuja kaikille!

Easy like sunday morning. Not.

SINGULARITEETTI JA UNIVERSAALI RAKKAUS

Tätä postausta on ehkä vähän vaikea selittää.

Mulla on ollu jotenkin erilainen olo jo jonkin aikaa. Musta tuntuu et oon jonkinlaisen murroksen äärellä ja musta on vihdoin kasvamassa se ihminen joka mun kuuluiskin olla. 

Se on ihan hyvä fiilis. Kaikki tuntuu jotenkin erilaiselta vaikka mikään ei ookaan kovin konkreettisesti muuttunut. 

Ajattelen asioista jotenkin eri tavalla. Ehkä monet asiat jotka on tuntunu tärkeiltä ei oo enää niin merkityksellisiä. Tai on mut ei kumminkaan. Kuulostan varmaan hullulta kun skrivaan tätä, mut niinku sanoin tätä on vähän hankala selittää. Ehkä tää on aikuistumista. Mut enemmänkin sellasta henkistä aikuistumista. Kyl mua kiinnostaa tissit ja videopelit ihan yhtä paljon kun aina ennenkin mut kaikkeen on tullu messiin sellanen tiedostaminen kaiken yhtenäisyydestä. Siitä et joskus ne omat ongelmatki helpottuu jos jeesaa jotain toista. Kyl siin aina jeesaa myös ainakin alitajuisesti myös itteään.  

Joo, oon tehny zombiena paskaduunia monta vuotta ja nyt kun tein sen päätöksen et alan duunaa sitä mitä haluan niin onhan se toki vaikuttanu ihan helvetisti. Tuntuu et ois repiny jotku kahleet irti. Suosittelen kaikille joita oikeesti vituttaa joka aamu siellä bussissa. Ei se tietysti kaikille olosuhteiden pakosta oo mahdollista, mut jos vaan on, niin elä sun elämää. Ei sitä kukaan elä sun puolesta. Mä kannatan aina pikku riskejä ja jossain määrin pientä anarkiaa ja fuck the system-asennetta. Miten monesta koko elämänsä hihnalla työskennelleestä on kirjotettu kirjoja?

Mä oon aina välittänyt ihmisistä ja eläimistä ja siitä että kaikilla ois hyvä olla. Ei kukaan oo sen tärkeempi kuin kukaan toinenkaan. Mä oon aina karsastanut sellasia ihmisiä jotka tuntee jonkun saavutuksen varjolla olevansa jotain toista parempi tai sen yläpuolella. Monista ihmisistä oppii paljon enemmän sillä miten ne kohtelee ihmisiä jotka on näennäisesti huonommassa asemassa kuin ne ite, kuin sillä mitä ne puhuu. Actions speak louder than words, niin se vaan on. 

Oon vaihtanut mun kaveripiiriäkin jossain määrin, tajusin sen ehkä vasta tätä kirjoittaessa. Vaikka on maailman siisteintä perseillä ja elostella pitkin kyliä, tarvii siihen sen tasapainottavan jutun myös. Pitää antaa jotain että ansaitsee sen vapauden myös olla vapaasti ihan urpo. Elämään tarvii jotain substanssia ja henkistä haastetta. Vähän kaikkea. Sä peilaat itteäs niiden ihmisten kautta jota sun ympärillä on, ja jos sä naurat vieressä joka viikonloppu kun sun frendi mokailee ja joutuu ongelmiin, sä et oo yhtään sen parempi.

Jotenkin on sellanen olo et pitäis antaa takas jotain. Mun vanhemmat on joulut aina Espanjassa, ja yleensä mäkin oon, mut tänä vuonna kelasin et en mee. Tuli parin frendin kans puheeks et vois mennä jakaa ruokaa vähäosasille jouluaattona. Okei, kuulostaa tosi kliseiseltä munki korviin mut sit kun kelaa et mitä muut saa siitä ja mitä varmasti itekin saa niin se on oikeesti aika jees. Ja musta kaikkien pitäis koittaa tehä joka päivä joku hyvä teko jollekin toiselle. Aika pienellä tsemauksella saatais maailmasta vähän parempi paikka. Anna hyvän kiertää on ihan toimiva konsepti, pitäis muistaa se itekin. 

Aika paljon on puhuttu lähiaikoina singulariteetista, eli siitä miten me kaikki ollaan yhtä. (*Edit. Vitut siit mitään on puhuttu, mä vaan googletan hämäriä juttuja.) Mut maailmahan tosiaan pienenee kokoajan internetin mukana ja oikeesti sä voit jutella etiopiaan parilla klikkauksella. Ehkä pitäiskin kysyä miten siellä menee? Singulariteetistä puhumisella mä en nyt haluu viitata mihinkään uskonnolliseen. Mä en ees usko Jumalaan tai mihinkään satukirjaan. En mä nyt kumminkaan pidä itteeni ateistina, jätän mahdollisuuden kaikelle. Ehkä tää kaikki on vaan oikeesti matrixia, mistä vitusta mä tiedän. Eikä muuten tiedä kukaan muukaan, vaikka aika moni niin väittääkin. 

Jos joku uskonto pitäis valita niin musta Buddhalaisuudessa on lähtökohtasesti ihan hyviä keloja. Sehän on pelkkää rakkautta koko paska. Miks universaali rakkaus on niin unohdettu juttu? Kaikki ollaan samalla puolella ja meil on vitun siisti pallo mitä pitäis hoitaa ku jotain kallisarvoisinta lahjaa mitä ollaan koskaan saatu. Mikä se onkin. Vitun öljy, uskonnot ja politiikka. Jengi käyttäytyy ku meil ois joku toinen planeetta mihin ottaa raketti sit ku tää on raiskattu loppuun. 

Pitäis muistaa et ei meil oo niitä rakettejakaan. Ehkä ois, jos kaikki aika ei menis rahan perässä juoksemiseen. 

Mut niin, tääkin postaus lähti vähän hanskasta. Ehkä se mistä kaikki on eniten kiinni on et ihmisten pitäis päästää irti niiden egoista. Siitä et on aina pakko olla oikeassa. On paljon opettavaisempaakin olla välillä väärässä. Eikä silloinkaan se tunnu kun just siellä vitun egossa. Vitun ego. Tai sit ehkä mä oonkin sun mielestä väärässä. Se on ihan okei kans. 

No joo, mun pointti oli et musta tuntuu erilaiselta ja toivottavasti joku sai tästä jotain. Jos sait, mä rakastan sua. Mä rakastan kaikkia. 

BODAUKSESTA

Miten toi salilla käyminen on niin työlästä aina? 

Välillä sitä siirtää ihan absurdeihin syihin vedoten. Tekosyidenkin keksiminen on ihan Einstein-luokan neroutta välillä. Yks suurin valhe on "Meen sit illalla". Hahaha, aika hiljasta. Mulle se on ainakin aamu tai ei mitään. Illallahan voi vaikka pelaa Fifaa tai rakastella.

Tänään olin pitkästä aikaa menos gymille kun nyt satuin herää aikasin. Mut sit tajusin et mun kuukauskorttihan meni kaks päivää sit vanhaks. 30 päivän aikana kävin 2 kertaa salilla. 2 KERTAA. Hinta-laatusuhde aika kohallaan. Hyvä meininki. Oli kiire.

Gymillä käymisestä tulee kyl helvetin hyvä fiilis. Ja sit kun on vähän aikaa käynyt, niin sitä alkaa jopa odottaa. Mut se edellyttäis sitä käymistä. Ja sinne lähteminen on ehkä viel enemmän perseestä kun siellä oleminen. Ja mun gymi on alle 100 metrin päässä. Kesäl ei voi mennä kun ulkona on liian hyvä keli ja talvella ei jaksa kun ilmasto on rikki. Talvella nyt ei jaksa tehä mitään muutakaan. En nyt jaksa ees alkaa valittamaan talvesta, jätetään se toiseen postaukseen.

Nykyajan ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa toi sali nyt vaan sattuu olee pakollinen paha. Myönnän et oon sen verran pinnallinen et mulle on aika paljonkin merkitystä miltä mä näytän. Harvemmin kumminkaan kun kattoo peiliin tulee sellanen olo et "enpä kyllä muuttais mitään". Joskus kumminkin. Yleensä humalassa. 

Yks hyvä tapa saada sali-inspistä on ottaa tasasin väliajoin kuvia itestään. Hieman homoa, mut mitä sitte? Siitä saa vähän perspektiiviä et mihin suuntaan ollaan menossa, ja jos näkee ne tulokset niin sekin motivoi jatkamaan.

Joskus junnumpana tuli käytyy salilla siks et olis mahdollisimman vahva ja ois isot lihakset. Okei, mä olin sillon vahvempi mut mä näytin ihan perseeltä. Niin isot painot kun ikinä pysty ja sit protskuu ja hirveetä ylensyöntii ja kauhee nestepöhö. Mimmit varmaan diggas. Tai no eihän ne diggannu. Mut sillon ehkä oli tärkeempää jos voitti jonku frendin kädenväännössä tai painissa. Ehkä tässä vanhemmiten toi saliharrastus on muotoutunut vähän heterompaan suuntaan. 

Netti on niin täynnä fitnessblogeja et tän tekstin ei oo todellakaan tarkotus olla millään tapaa mikään esimerkki kenellekään. Nää nyt vaan on mun mietteitä kyseisestä aiheesta. Mun treeni menee yleensä silleen et lähen salille sit kun oikeesti alkaa vituttaa se peilikuva ja käyn siel niin kauan et se ei enää vituta. Aika yksinkertaista loppupeleissä. Ja täält ei oo tulossa mitään safkaus vinkkejäkään. Mä syön mitä haluun ja oon mieluummin onnellinen. Niinku kaikessa elämässä, kantsii tehä niinkuin itestä tuntuu hyvältä. Mul on onneks aika hyvät geenit ja mun pitää sekottaa mun aineenvaihdunta aika totaalisesti et mä lihon. Sekin on joskus kyl onnistunut. Mut jos sä pystyt elää sen kanssa et nukahdat joka ilta pizza sylissä, niin anna mennä. Jos sua ei vituta joka aamu punnita vaa'alle linnunsiemeniä aamupalaks ni anna mennä. En tuomitse kumpaakaan. Mä rakastan pizzaa ja oon aika pahasti koukussa auringonkukansiemeniin.

Mut kaikista fitnessblogeista eroten mä nyt sanon et salilla käyminen on ihan perseestä. Vaik se onkin tavallaan siistiä niin jos mä saisin pillerin millä saisin muovata sellasen kropan ku haluun, mä en varmaan enää koskaan menis salille. Maailmassa on kumminkin aika paljon liikuntaa mikä on ihan oikeesti siistiä. Ja liikkuminen kannattaa aina, se on ihan henkisenkin hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Tsemii kaikille jotka tuskailee huomisaamuna odottavan salin kanssa. Mä en varmaan muuten mee. 

Tsiigatkaa nyt, onks tää onnellinen mies? Ei vitus.