POHDINTOJA

Puhutaan taas vähän ajatuksen voimasta.

Loppupeleissä meidän aivot on vaan vastaanotin, joka on yhteydessä siihen kaikkeen mitä kutsutaan universumiksi. Siihen mitä ei voi käsin kosketella, mut on yhtä todellista kuin tää näppis millä mä tätä tekstiä tuotan. Tavallaan kaikki mahdollisuudet on kokoajan olemassa ja on vaan itestä kiinni mihin haluu tarttua. Pitää vaan ite päättää. Jokainen meistä on vaan palanen tätä todellisuutta joka on materialisoitunut ihmishahmoon. Pieni ihminen tällä pallolla joka kiitää vitun kovaa pitkin mustaa tyhjyyttä mistä kukaan ei oikein tiedä mitään. Siinäpä pohdittavaa nukkumaan mennessä. Mä aina välillä mietin et jos ei olis mitään. Siis ei yhtään mitään. Ei edes tyhjyyttä. Silleen et joku vaan vetäis piuhan irti kaikesta. Ei pimeyttä, ei valkosta valoa. Sellasta tyhjyyttä mitä ei voi edes kuvitella. Se on jotenki niin iso kela, et sattuu aivoihin. Yksin sängyssä maatessa välil oikein vituttaa kun ihmisaivojen kapasiteetti on niin rajallinen et noista keloista ei saa silleen kiinni kun haluis. Tai sit mä oon vaan tyhmä. Mut selitäpä ite mulle vaikka elämän tarkotus. Mul on kyl aikaa sille kapakkakeskustelulle. 

Ja joo, aina ei todellakaan oo helppoa. Välillä vastoinkäymiset tuntuu ylitsepääsemättömiltä ja koko olemisen ihana kepeys tuntuu lyijyrepulta selässä, mut jos hetken kelaa niin kaikki asiat pystyy ajattelemalla positiivisesti muuttamaan ainakin vähän mukavammiks itelleen. Miten usein se tyyppi joka leikkaa sun eteen jonossa vituttaa sua vuoden päästä? Ehkä sillä on siihen hyvä syy tai sit se on vaan kusipää. Se maksaa sun elämästä pari minuuttia ja sen parin minuutin takia sä voit vaikka törmää liukuportaissa sun elämän rakkauteen. Sit sun tekis mieli halaa sitä kusipäätä. Kaikki on omista keloista kiinni.

Jouluostoksillakin juostessa sitä kollektiivista vitutusta vois leikkaa saksilla. Joka paikassa joutuu jonottamaan ja se joulumieli on monilla lievästi sanottuna kadoksissa. Jos hetken miettii, niin jouluaattona niitä lahjoja avatessa se vitutus on kumminkin jo unohtunut. Miks siis turhaan pilata enempää omaa päivää? Se on kaikille sama.

Einstein sanoi aikoinaan et mielikuvitus on tärkeempää kun tietotaito, ja mä oon ihan samaa mieltä, koska mielikuvituksestahan kaikki lähtee. Jokaisen keksinnön on joku kuvitellut päässään ennen kun se on konkretisoitunut meidän eteen materiaksi. Taas kerran, mahdollisuudet on rajattomat. Mä uskon vahvasti siihen että kaikki avaimet ja ratkaisut on tuolla jossain, niihin pitää vaan saada yhteys, ja kun aika on sopiva, joku saa kiinni jostain kelasta ja keksii seuraavan jutun, minkä avulla me mennään taas ihmisinä ja ajattelevina olentoina eteenpäin. Ne kaikki ratkaisut on siellä, pitää vaan virittäytyä sille taajuudelle ja ottaa ne vastaan.

Mä uskon vahvasti intuitioon. Se on mukana mun kaikissa keloissa. Välillä mä luotan siihen jopa aika sokeesti. Sillon vaan tapahtuu parhaat asiat. Jos susta tuntuu siltä, luota siihen. Carpe diem. YOLO. Se on vähän kun kuudes aisti. Kuumottavaa. Kaavoihin kangistumalla ei oo ikinä tapahtunut mitään mullistavaa. Jokainen suuri asia on ollut joskus idea jonkun päässä, ja siks et se on uskonut siihen, se on tapahtunut. "Hei kundit, mul ois tällanen idea.." Ton on varmasti moni kuullut vaikka alottelemassa jonkun sohvalla. Noilla ideoilla muutetaan maailmaa. Okei, usein noilla ideoilla mennään tissibaariin sikailemaan, mut onhan sekin siistiä. Intuitio.

Think outside the box.

Yksinkertaisuudessaan toi on just sitä mitä kaikkien pitäis tehdä. Haastaa ittensä ja mennä tuntemattomaan niinkuin Star Trekin miehistö Enterprisen puikoissa. Omalla turvallisuusalueella on just sitä, turvallista. Pienet riskit tuo suuret palkinnot. Suuret riskit tuo sit jo jotain ihan muuta. Tai sit tulee turpaan. Mut sit pitää nousta ylös ja yrittää uudestaan. Ikinä ei saa luovuttaa. Mitä järkeä siinä olis? Haluutsä olla turisti sun omassa elämässä vai ehkä tehä siitä siisteimmän mahollisen leffan missä sä oot ite pääosassa? On ihan oma päätös onks se sit pornoleffa vai jotain muuta. 

Moni hieno asia on jäänyt vaan ajatukseksi siitä yksinkertaisesta syystä että pelkää. On se sitten uuden pelkoa tai pelkästään klassista epäonnistumisen pelkoa. Tavallaan siitä pitäis ammentaa, sekin on voimavara. Pelko tarkottaa sitä että jotain isoa on tapahtumassa, jotain mikä voi muuttaa niin paljon että se on kuumottavaa. Taas päästään siihen että meidän ego ohjailee sitä, miten me katsotaan maailmaa ja meidän suhtautumista siihen. Ego pitäis jättää kokonaan pois tästä yhtälöstä, mutta herrajumala se vaan on vaikeeta. Joku päivä me kaikki selätetään se, kun yks tekee jotain, sillä esimerkillä kaikki voi tehdä saman. Me ollaan kaikki yhtä ja jokaisella on potentiaali ja samat resurssit muuttaa kaikki mitä ikinä haluu. Okei, tietysti yksityiskoneessa on helpompi hymyillä kuin selviytymisasemalla, mut jos kaikki puhaltaa yhteen hiileen me voidaan tehdä tästä parempi paikka kaikille. Samaa tähteä se yksinäinen miljonääri ja Pietarin katupoikakin saattaa tuijottaa.  

Hyvää vitun joulua kaikille täältä jouluruuhkasta!