HAMPURILAISKUNINGAS JA MILJOONA NARRIA

Heräsin aamulla siihen, että hymyilin. Oli koittanut se päivä kun lempiravintolani saapui kotikaupunkiini. Haistoin jo herkkuhampurilaiset sieraimissani, joten pukeutuminenkin sujui pikaruoka hengessä - nopeasti ja hengenvaarallisesti. (Meinasin liukastua suihkussa). Soitin ystäväni Tepan avecikseni ja lähettiin kohti hampurilaisfanin mekkaa, Burger Kingiä! Joo, tää on vitun tekopyhää hehkuttaa, itsehän nauroin partaani silloin kun jengi jonotti Starbucksiin kuin siellä ois Jeesus ollu nousemassa haudasta. Mut siinä on se ero et, no öö.. emmä tiiä. Starbucks on nolo.   

Ehkei siinä oo sen kummempaa eroa, toiset tykkää äideistä, toiset tyttäristä. Mä tykkään tosin molemmista, vaikken Starbucksista perustakaan. Enkä kyllä ihan rehellisesti ois viittinyt Burger Kingiäkään missään pakkasessa jonottaa. 

Ohan tää nyt vähän koomista.. mut taas kerran, eihän tässä kärsi kun oma ego.

No jokatapauksessa, vois välillä itekin miettiä et onks mitään järkeä pitää jotain ihmistä pellenä sen takia että se tykkää jostain mistä sä et tykkää? Jos joku saa onnen Starbucksin kahvista tai jos joku jonottaa kivekset jäässä 3 päivää Hobbitti-lippuja, on se niiden elämä. Ei se mulle kuulu. Eikä ketään pitäis kiinnostaa munkaan harmittomat tekemiset. Kelatkaa et jotku rakastaa Bonoa? Mun Bono-ärsytys on kyl laantunut kun yks ilta oikeesti mietin asiaa. Mä varmaan meen vielä naimisiin Bonon tyttären kanssa tätä menoa. Toivottavasti se on kissa. 

(Googletin ja menin ihan kuseen.. Bonon tytär Eve näyttää ihan VIVIANILTA) 

Mut hei, olihan ne hampurilaiset ihan saaaaaatanan hyviä! Jengi voi heittaa ihan niin paljon kun haluu, me saatiin kaikki vatsat täyteen ja ripaus onnellisuutta meiän päivään. Ja niin sai varmasti kaikki muutkin siellä. Koomisintahan tässä on se, että Suomessa kun ollaan, niin tottakai siitä piti tehdä juttu varmaan jokaseen mediaan. Tästä voi tsiigaa miten uskomattoman makeeta ja glamourista meil oli: http://www.iltasanomat.fi/videot/viihde/vid-1288631950782.html LOL.

Ja niinku ystäväni Arman hyvin totesi: Nyt ei tarvii enää koskaan mennä Tukholmaan!

Näin onnellisiks me tultiin.

Tänään on muuten perjantai ja 13. päivä. Mul on ollu skidistä asti ongelmia numeron 13 kanssa. Jotenki se kuumottaa, oon tietyissä asioissa vähän taikauskonen, tää on yks niistä. Mua  ei sinäänsä perjantai 13. päivä kuumota, koska sillon kun mä oon alkanu tiedostaa näistä asioista, me ollaan budjattu Espanjassa, ja siellä epäonnen päivä on tiistai 13. päivä. Seuraava tiistai 13. on toukokuussa 2014, eli siihen asti voi ottaa aika iisiä. Eikä tää perjantaikaan oo tuonut sen kummempaa paskaa mun elämään. Eilen oli jo niin huono päivä, et tää ei oo tuntunut oikein missään. Mäkissähän on onnen päivät? Vitun nerokasta Burger Kingiltä jos ne on lanseerannu tarkotuksella epäonnen päivänä. 

Mut joo, mun eilinen oli mun epäonnen päivä. Ne jotka on lukenu Sinuhen tietää kuka on Nefernefernefer. Mä en oo ihan varma, mut must tuntuu et se on luikerrellu mun elämään. Tää päivä numero 13 on toistaseks ollu aika helvetin hyvä. Mä oon hengannu koko päivän ihanien ihmisten kanssa ja burgerien lisäks sain vielä duunissa kakkua ja saatoin jopa käydä kahvilla meikkiosaston kauneimman tytön kanssa. 

Noniin, ei mulla muuta. Vetäkää naama täyteen burgereita ja Starbucksia jos siltä tuntuu, ja nauttikaa joka hetkestä, sanokaa vaikka sille tyypille teiän vieressä et VITTU SÄ OOT MAKEE/KAUNIS/IHANA. Tuskin siit mitään paskaakaan seuraa. Pusui.