HUHUU

Mul on krapula. 
Vieläpä jopa aika paha sellainen. Musta tuntuu että mun krapulat on pahentuneet iän myötä. Toisaalta musta tuntui tältä jo 5 vuotta sitten. Eiköhän se oo aina se sen hetkinen krapula, joka on pahin. Nythän mä voin jo nauraa mun teini-iän laattadarroille. Sillon mä luulin et mä kuolen. Nytki mä luulen et mä ehkä kuolen. Ei lohduta yhtään vaikka miten kelaisin että mä koostun energiasta joka ei kuole koskaan ja olen osa universumin ihmettä. Se eilinen punkkukin on samaa energiaa mun kanssa. Punaviini. Elämäni petollisin viettelijätär. Jumalten juoma. Muusa.

Miks jälkipolville ei oo jäänyt kirjoitusta, missä Sokrates kertoo että "Vittukun piti ryypätä eilen liikaa"? Aivan varmasti maailman fiksuimmatkin aivot saa ryyppäämällä vauvan tasolle. Vertasinko itseäni juuri Sokratekseen? Mun egotrippi saattaa olla hieman lähtenyt hanskasta, jos näin on. Toisaalta, itseään pitää rakastaa. Jokaisen pitäis olla ennenkaikkea itsensä fani. Itseasiassa mä oon paljon makeempi jätkä kun Sokrates. 

Kun mä oon tässä hengaillut mun blogi-tyttöjen kanssa niin oon tullut siihen tulokseen et nää krapulat ja bloggaaminen kulkee aika käsi kädessä. Noiki mimmit vetää ihan rokkistara jurreja välillä. Vai mitä mieltä olette kun teidät tässä julkisesti ristiinnaulitsen, ihanat Pinja, Anna ja Vivian?

Humalassa tekee myös mieli mennä tän näkösenä ulos:

Tänään musta ei irtoa enempää. Oon väsynyt ja laiska. Haluisin et joku lähihoitaja tulis kylvettää mut. Ja tois pizzaa. Mut ei punkkua. Tänään ei oo varaa uuteen seikkailuun. Pitäkää hauskaa ja dokatkaa, jos siltä tuntuu. Asiat ei oo niin vakavia. Ja ennenkaikkea rakastakaa itseänne sellaisena kun ootte ja tietysti myös toisianne!

Jos joku haluu, ni mua voi seuraa Instagramissa. @unofficialollimartelafanpage