ENSILUMI

Talvi on tullut. Oon huomannut että se on vaikuttanut mun ajattelutapaan ja ei välttämättä mitenkään positiivisesti. Varmasti teistäkin, rakkaat lukijat, löytyy sosiaalisia dynamoita, joiden kone talven tullen vähän hyytyy. Siksipä ajattelin postata tänään jotain positiivista. Ripotellaan tänne väleihin hyviä biisejä ja koitetaan nostaa koko kansan moraalia pimeyden keskellä. 

Ajattelin et voitais aloittaa ihan normaalisti ihmiskokeella. Eli valitkaa noista biiseistä joku, ja laittakaa se soimaan taustalle kun luette tätä. Mä ainakin oon huomannut et taustamusa vaikuttaa hyvinkin paljon lukukokemukseen. Tekstin tason tuntien, mä tarviin kaiken avun mitä voi saada. Tai voitte vaan vaikka kuunnella noita biisejä, niistä tulee kaikista hyvä fiilis. 

Tätä kuunnellessa voi vaik tuijottaa ulos lumisateeseen.

Mul on ainakin ollut viime päivät vaikeuksia pitää kiinni siitä positiivisuudesta mitä teillekin oon täällä toitottanut. En oo ehtinyt meditoimaan ja kokoajan tuntuu et on jotain hässäkkää. Ei oo ollut aikaa edes frendeille niin paljon kun olisin halunnut. Tuntuu et muutenkin puolet lähtee tähän aikaan vuodesta pakoon johonkin lämpimään ja sillon kun jää ite tänne, niin kyllähän se vituttaa. Frendeistä saa kuitenkin sen tarvittavan voiman ja joka kerta paremman fiiliksen, oli sitten mitä huolia tahansa. On tässä vuodenajassa tietysti se hyvä, että monet rakkaat ulkomaan eläjät tulee jouluks stadiin ja pääsee näkemään niitäkin. 

Varsinkin niille tärkeimmille ihmisille on helppo olla välillä ihan mulkku ja ottaa ne itsestään selvyyksinä. Pitää vaan aina muistaa kertoa paljon niistä välittää. Mieluummin useammin kuin harvemmin. Se ei vie kun sekunnin ja sen vaikutus kestää pitkään. Sanonkin nyt tässä että olen suunnattoman kiitollinen mun elämän tärkeille ihmisille ja rakastan teitä todella paljon. Tiedätte keitä olette. Kiitos myös kommenteista jota jengi on tänne laittanu, ne on antanu sellasta uskoa et kai täs ollaan semi-oikeella tiellä.

Laita vaik silmät kii ja kuuntele tää biisi.

Henkinen vahvuus on sellanen ihmisen ominaispiirre mitä pystyy onneks treenaa. Aina puhutaan siitä et toista ihmistä ei voi muuttaa. Eikä pidäkään. Mut sä voit muuttaa itteäs ja ajattelutapaas jos haluut, ja sillon myös ne ihmiset jotka saa siitä kiinni muuttuu sun mukana. Kauhee sanoa mut ne jotka ei sitä pysty näkemään on ehkä tarkoituskin jättää pois jollain pysäkillä. Sä oot sun elämän kapellimestari ja sun pitäis oikeesti tulla onnelliseks jokaisesta ihmisestä sun lähellä. Kliseisesti voidaan todeta, että ketju on just niin vahva kun sen heikoin lenkki. Puhuin aikasemmin siitä, että mä oon joutunu vähän muokkaamaan mun kaveripiiriä. Ne negatiivisimmat on jääny pois kahviseurueesta ja onpa muuten helpompi olla kun ilmapiiri on kannustava. Vaikea valinta, mut varmasti oikea. Kun ympärillä ihmiset menestyy ja toteuttaa unelmiaan, tulee itekin yritettyä enemmän. Oon todella ylpeä mun frendien saavutuksista ja varsinkin nyt kun yhteishenki ja kannustus on molemminpuolista, tuntuu et vähän jokainen on alkanut toteuttaa itseään ihan uudella tasolla. Parasta.

Mennään hetkeks elämän lähteelle.

Hyvä johtaja kokoaa ympärilleen osaavimmat ihmiset. Jos sulla on ympärillä ihmiset, jotka osaa duunit paremmin kun sä itse, niitä on helppo johtaa. Työilmapiiri pysyy hyvänä, koska sulla ei oo mitään syytä valittaa mistään. Osaavat ihmiset ottaa myös kritiikin vastaan paremmin, koska ne on ylpeitä siitä mitä tekee ja pyrkii tekemään sen parhaalla mahdollisella tuloksella. Huono johtaja kokee kovat duunarit uhkana ja työilmapiiri kärsii negatiivisuuden kuplassa. Sama pätee ihmissuhteisiin. Self help-kirjoissa, on ne sitten itsensä löytämisestä tai bisneksen pyörittämisestä, on sama periaate: Rakenna itelles hyvä ilmapiiri. Sellanen missä sun on hyvä olla. Kaikki muu tulee itestään siihen ympärille. Tottakai se vaatii duunia, mut niin kaikki elämässä. Ja hyvä niin. Yksin himassa istumiseenkin tottuu nopeasti ja sit sitä lamaantuu. Perse ylös ja elämään elämää! Ja sit sitä vuorovaikutusta. Jos joku antaa sulle pienen onnenkipinän, sano sille. Se merkkaa oikeesti ihan vitusti.

Ruman kaunis. Niinkuin minäkin.

Mietitään näin: Jos sä tapaisit tänään sen ihmisen joka sulla on elämässä tällä hetkellä, joka on sun ystävä mut se kanssakäyminen on muuttunut tosi omituiseksi, kaikesta väännetään negatiivista ja ymmärretään tahallaan väärin. Tuntuu että kun sillä on paha olla, sullakin pitää olla, niin jäiskö se sun kaveriksi? Ihminen on tapojensa orja. Usein sitä ei huomaakaan et sä ehkä olet se ihminen sille, jonka avulla se roikkuu mukana elämässä, samalla vetäen sua mukanaan alaspäin. Kaks ihmistä ei voi elää yhtä elämää. Tiettyyn pisteeseen asti pitää tietysti koittaa auttaa, ei kukaan ansaitse jäädä unohdetuksi muutaman huonon hetken takia. Mut kaikella on rajansa ja kun sitä hetken miettii, sen tilanteen kyllä tietää millon on aika tehdä joku muutos. Sä oot lähtökohtasesti vastuussa omasta hyvinvoinnistas ja ihmiset sun ympärillä voi hyvin, kun sä voit. Niinku sanoin, ihmisiä ei pidä väkisin muuttaa, sen pitää lähteä itsestä. Suurin palvelus minkä tollaselle ihmiselle voi tehdä on pakottaa se miettimään että ehkä omaa suhtautumista elämään on syytä kelata uudesta kulmasta. Ne jotka haluaa olla sun elämässä, löytää tavan tulla siihen takaisin.

Joka päivä on mahdollisuus alottaa tyhjältä pöydältä. Itelleen pitää osaa antaa anteeksi. Jos sä mietit jotain menneisyyden mokia uudestaan ja uudestaan, tavallaan sä teet ne mokat aina sillon uudestaan, koska sama fiilishän sulle tulee sillon. Pitää päästää irti. Ja salettiin tulee mokailtua, varmasti jopa samoja juttuja. Mut se on elämää. Ilman mokia ois vähän turhan helppoa ja ne elintärkeät opetukset jäis tulematta. Siperia opettaa. Kylhän Pattayakin tosin opettaa. Oisinpa siellä.

Loppukaneettina, älä oo se pelle joka hidastaa kaikkia muita. Oo se pelle joka tekee kaikille paremman olon. Mä oon sit sun kaveri vaikkei kukaan muu olis.