PIENET ASIAT

Eilen eräs nainen päästi mut sen edelle kassajonossa kun mulla oli vähemmän kamaa kun sillä. Siitä tuli hyvä mieli. Mä olin tosi hyvällä tuulella koko päivän sen johdosta. Maailman pienin asia, mut jotenki se palautti uskon ihmiseen kaiken tän pimeyden ja suu alaspäin vastaan laahustavien zombieiden keskellä. Se piti mua todennäkösesti vammasena kun kiitin näennäisesti ihan mitättömästä asiasta varmaan 5 kertaa. 

Pienissä asioissa piilee kauneus. Harvemmin sitä kelaa miten paljon vaan muutamalla lauseella voikaan vaikuttaa toisen ihmisen elämään. Mullaki on pari kertaa ollu sellanen olo et vois lopettaa tän blogin mut sit joku on sanonut jotain kivaa ja on tuntunut siltä että tää on taas kaiken arvoista. Monta kertaa kun alkaa oikeesti puhumaan jonkun kanssa, kun menee vähän pidemmälle kun se että tyytyy siihen että tottuneesti vaan kuuntelee sen "mulle kuuluu ihan hyvää" -vastauksen, sieltä löytyykin jotain mielenkiintoista. Ihmiselämä on oikeesti tosi hauras ja mä en ainakaan halua katua sitä että mietin et ehkä ois voinu tehä jotain sitten kun on jo liian myöhästä. Mä oon ehkä turhankin avoin välillä, saatan alkaa hyvänpäivän tutulle selittämään jostain mun naisongelmasta tai vaikka CERNin hiukkaskiihduttimestä ihan randomisti. Se vaan tulee sieltä. Mut sit taas, mitä väliä. Mulle saa vastaavasti puhua mistä vaan ja koitan parhaani mukaan auttaa. 

Suomalaisissa on vaan vähän se, että heti jos vaikka sanoo jotain kivaa jollekin mimmeille, ne luulee et niistä on kiinnostunut. Jäbistä nyt puhumattakaan, jos joku hyvännäkönen mimmi kehuu sua baarissa, sä oot jo ajatuksissas vessan kortsuautomaatilla, ooppa rehellinen. Mut sit taas jos jollain on paha mieli ja oikeesti ongelmia, jos sille sanoo jotain kivaa, se jeesaa aina. Ehkä se on kumminkin sen arvosta. Se että reaktiot on tollasia jos on kohtelias tai mukava, kertoo vaan siitä et täällä kukaan ei käyttäydy niin. Ehkä olis syytä.

Joka tapauksessa, yks kohtaaminen kassalla teki mun päivästä paremman. Selitin pari viikkoa sitten et adoptoin norsun Afrikasta. No, eilen olin siitäkin aika fiiliksissä ja menin tutkimaan asiaa tarkemmin. Vain havaitakseni et mun maksussa oli ollu jotain häikkää. Hetken tuskailtuani, sain kumminkin homman hoidettua. Nyt Bongo-nimisellä norsulla on hoitaja ja safkaa vuodeks. Tuli parempi mieli siitäkin. Salametsästäjät oli tappanu sen vanhemmat ja se oli haahuillut yksin savannilla, mistä se oli sit napattu suojaan. Eläinrakas misantrooppi. Aika absurdia, mut eiks elämän pidäkin olla?  Bongoa saa myös mennä tapaamaan, lähteeks joku messiin? 

Bongo, savannin kuningas

Täs on linkki jos joku haluu oman Bongon: https://www.sheldrickwildlifetrust.org/