MITEN RUKOILLA ILMAN JUMALAA?

Kun mä olin pieni, mä luin iltarukouksen joka ilta ennenkuin menin nukkumaan. Koska mä luulin, et niin pitää tehdä. Yhteiskunta oli kasvattanut mut siihen. Meiän perhe ei edes oo mitenkään uskonnollinen, päinvastoin. Tai mutsista en oo koskaan ollu ihan varma. Must tuntuu et sil on sen sydämessä salaa Jeesuksen mentävä aukko. Musta oli täysin normaalia että pilvessä oli parrakas mieshahmo joka päätti palanko mä helvetissä vai pääsenkö joskus sinne pilveen sen kanssa. 

Sellanen lapsenomainen helvetinpelko on tietysti hyväkin asia. Jäi monta tyhmää asiaa tekemättä kun pelkäsin et "Jumala näkee".

Ehkä oisin tarvinnut sitä Jumalaa mun elämään vähän vanhempanakin. Harmi et sitä ei ole olemassa. Ei oo mitään mikä estäis mua tekemästä tyhmyyksiä, mun moraalikäsityskin on ärsyttävän löyhä.

Mihin mun usko sitten katos? Maalaisjärkeen? Aikuistumiseen? Maailman pahuuteen? Vaikea sanoa. Jossain vaiheessa vaan tajusin et eipä oo tullu rukoiltua pitkään aikaan. Onneks ripari ei ollu sillon kun mä olin 7-vuotias. Mut ois salettiin aivopesty aika pahasti. Puolustuskyvytön urpo. Onneks se oli sillon ku kiinnosti vaan tytöt ja kalja. Paheet pelasti mut Jeesukselta. Ois ihan kamalaa jos esiaviollinen seksi ois musta syntiä. Mä en nää mitään logiikkaa siinä et seksiä ei vois harrastaa ennen avioliittoa. Pahimmassa tapauksessahan se valmistaa vaan ihan uskomattomaan pettymykseen. Mitäs sit tehään? En nyt laita tähän mitään vertauskuvaa siitä, et käythän sä autoakin koeajamassa, but you get my point. 

Jotenkin sitä uskosta irtautumista on vanhemmiten tullu korostettuakin liikaa, ehkä mä koen et mua on kusetettu ja haluan kostaa. Mäkin oon kantanut ristiä joskus kaulassani ja se vaan tuntuu tosi oudolta tällä hetkellä. Vaik se on vaan risti. Ei mitään muuta. Kun sitä ajattelee noin, se ei tunnu oudolta. Mutta mut on ohjelmoitu joskus uskomaan et risti edustaa jotain, ja se vaikuttaa muhun jollain tapaa vieläkin. Joskin negatiivisesti. Aika moneen maailman ihmiseen se risti vaikuttaa. Eikä todennäköisesti niin kuin se alunperin oli tarkotettu. 

Lukiossa mä menin ekalle uskonnontunnille Bad Religion-hupparissa. Se oli ainoa aine mistä mä sain vitosen. Ei vaan kiinnostanut. Tuntui turhalta istua ja kuunnella jotain millä ei ollut mitään merkitystä. Ei hyviä asioita tarvii mainostaa. Jos uskonto ois oikeesti niin hyvä juttu, eikä tollasta bisnestä mitä se nyt on, ei sitä tarttis tyrkyttää. Hyvät asiat löytää itekin. Mä annan mun tuleville lapsille ainakin mahdollisuuden päättää ite mihin ne uskoo. Jos se on nasaretilainen raksajätkä ni sit on.

Mut onko kirkosta eroaminen jättänyt mun elämään jonkun tyhjiön? Ei todellakaan. Mut se uskon menettäminen ehkä on. Ei uskon luterilaisessa mielessä, vaan ylipäätänsä se, et skidinä pysty vaan kelaa et taivas tai helvetti, nyt pitää tsemppaa. Nykyään lähin mitä mä pääsen tota kelaa on, et välillä kaikki mikä on taivaallisen siistiä menee päin helvettiä.  Jos on usko mihin tahansa entiteettiin, sul on myös rukous. Suora numero taivaaseen. Yläkerran Jesseltä voi pyytää apua rahahuoliin tai Pikku-Dorothyn persesyöpään. Hassuinta siinä on se, et välillä saa lukea et ihme tapahtu ja se persesyöpä katos rukoilemalla. Mut mä pistän sen sattuman piikkiin. Tosin ne rukouksista huolimatta persesyöpään kuolleet ei oo jääneet kertomaan kokemuksistaan.

Rukouksen voima perustuu siihen et sä keskität sun ajatukset johonkin tiettyyn asiaan. Se rukous, jos sä tosiaan uskot sen voimaan, buustaa sitä ajatusta. Taas päästään siihen et ajatuksilla voi muuttaa kaiken. Se on mun uskonto. Rukous on vähän kun ajattelemista steroideissa. Niille jotka siihen uskoo. Mä uskon itteeni ja siihen et koko universumi on yhtä energiaa, ilman mitään satuhahmoja. Jos mä keskitän mun ajatukset, universumille voi puhua. Riittää kun puhuu itelleen. Kuuntelee omia ajatuksia. Se on mun rukous. Sieltä voi kans pyytää mitä vaan. Jollain tapaa kun uskoo niin se tulee, vaikkakin sit jonku opetuksen kautta et sä et enää halua sitä tai jotenkin muuten. Mut ehkä myös auttaa, et ite tekee jotain, eikä vaan istu ja puhu oman pään sisällä.

Tää ei ole mikään vihapuhe kirkkoa kohtaan, mul ei oo siihen mitään tarvetta. Kyseinen instituutio edustaa myös monta hyvää asiaa. Harmi et sitä johtaa täysin väärät ihmiset joiden toimintamallit perustuu ahneuteen ja valtaan. 

Fiksu ihminen ymmärtää ihan itse tarviiko elämäänsä Jeesusta, siihen ei mua, tai edes kirkkoa tarvita. Jumalan pakottaminen on typerintä mitä voi tehdä, mut niin on ateisminkin. Ihan yhtä tyhmää. Mitä ihmettä sillä voittaa et saa toisen uskomaan tai ei uskomaan. Tollanen väittely perustuu myös vahvasti siihen et haluu siunauksen sille omalle valinnalleen. Et koska toikin oli nyt samaa mieltä niin mä olin oikeassa. Tosin ateismin puolesta puhuu pelkkä maalaisjärki. 

Enkä mä pidä itseäni edes ateistina. Ateistit ei usko mihinkään. Mä taas jätän mahdollisuuden kaikelle. Se joka sanoo et tietää, ei tiedä mitään.

Mä en myöskään ymmärrä ihmisiä jotka selittää kaiken tieteen keinoin. Miks kaikki pitää määrittää jonnekin vitun atomien tasolle? Tiede määrittää vaan asiat mitä me nähään ja voidaan ymmärtää. On niin paljon muutakin. Mä oon niin romantikko et pakko mun on uskoa et on joku suurempi voima, vaikka se vitun universumi tai rakkaus. Mitä järkeä olis et me oltais vaan joku iso petrimalja? Kai mun romantisminkin voi selittää jollain kemiallisella kaavalla. Mut tavallaan sen kaavan voi myös tunkea perseeseen.

Rakkauden voi selittää kemiallisin termein ja että se on lajinsäilymisen kannalta pakolliseksi koettu lisä soidinmenojen edistämiseen. Vittu mitä paskaa. 

Kaikkea ei tartte selittää. On paljon muitakin asioita ja tunteita mitä ei voi selittää.  Hyvästä musasta menee iho kananlihalle. Mikähän tarkoitus sillä on evoluution kannalta?  Pelkästään musiikki antaa mulle uskoa siihen et on olemassa jotain suurempaa. Musalla siihen välillä jopa tuntee saavansa yhteyden. Se on se universumi. Ja sille voi puhua. Ne rukoilijat ottaa tietyllä tapaa vahingossa siihen yhteyden ja se vastaa. 

Mitä sillä voittaa, et joku vaikka todistais et me eletään jossain tietokonepelissä? Ois varmaan siisti kaikkien herää seuraavana aamuna. Mä ajattelin vaan nauttia tästä siihen asti et joku vaihtaa peliä. Nauti säki. Jeesuksella tai ilman.