Jokatalvinen flunssaepidemia näyttää viimein löytäneen meikäläisenkin. Olo on taas sellanen kun olis ollut viimeiset kolme päivää kemoterapiassa. Ihan paska. Suun kautta hengittäminen on yllättävän rasittavaa puuhaa, en muistanutkaan.
Sängyssä makaaminenkin lähinnä vituttaa, vaikka mun lempipuuhaa oikeastaan onkin. Onneks on Netflix. Ja Facebook. Ja tää blogi.
Sen sijaan et kitisisin täällä siitä, miten perseestä on olla kipeenä, ajattelin et vois miettiä miten tän ajan vois käyttää hyödykseen. Ainakin nyt mulla on taas aikaa kirjottaa tänne. Kirjaakin on tullut sutastua vähän eteenpäin, vaikka totta puhuen inspiraatio on ollut vähän aikaa hieman kateissa. En kumminkaan jaksa stressata asiasta, sillä en oo asettanut itelleni mitään aikataulua sen kanssa. Ehkä jossain vaiheessa pitää.
.jpeg)
Oon miettinyt lähiaikoina paljon sitä, miten paljon muut ihmiset vaikuttaa sun elämään ja millasen ihmisen ne susta tekee. Ihmisen persoona rakentuu vahvasti sen mukaan minkälaisia ihmisiä sun ympärillä pyörii. Oma identiteetti rakentuu niistä palasista mitä poimii muilta ihmisiltä ja jotka tuntuu itestä siltä et tollanen mä haluisin olla myös. Jokaiselta saa jotain mikä tarttuu mukaan. Usein alitajuisesti. Kaikki syntyy tähän maailmaan samoista lähtökohdista, ne ihmiset sun ympärillä muovaa susta sen kuka sä oot. Ihmiset joista sä huomaat että ne on muuttanut sun käyttäymismalleja parempaan, on just ne mistä pitäis pitää kiinni.
Ehkä nekin ajattelee susta samalla tavalla.
Jossain vaiheessa tein sen päätöksen et poistan mun elämästä ne ihmiset jotka ottaa enemmän kun antaa. Kuulostaa karulta, mut jos jotain ihmistä ympäröi huono energia, se myös tarttuu niihin ihmisiin siinä ympärillä. Negatiivinen energia imee sitä kokoajan lisää itteensä, ja sellasen ihmisen energiakehään jää helposti jumiin. Tottakai jengiä voi koittaa tukea ja auttaa mut ei oman hyvinvoinnin kustannuksella. Enkä mä nyt täysin välejä poikki ole laittanut, mut vähentänyt sitä kanssakäymistä sille tasolle et mun energiatasot pysyy hyvinä.
.jpeg)
Kun jonkun oven sulkee, jää tilaa avata uusia. Mäkin oon saanut paljon uusia ihmisiä mun elämään kun en oo käyttänyt aikaani vääriin ihmisiin. Se on ollut tosi positiivinen muutos. On myös ollut aikaa niille, jotka oikeesti on tärkeitä ja tuo elämään lisäarvoa. Jos sun ympärillä ihmiset menestyy ja suhtautuu elämään avoimesti onnellisuuden ja positiivisuuden kautta, sä alat väkisinkin ite ajattelemaan samalla tavalla. Sillon sitä hyvää energiaa alkaa myös tulla sua kohti. You get what you give. Aika yksinkertanen muistisääntö. Jos sä kuuntelet joltain miten kaikki on kokoajan paskaa ja huomioon otetaan vaan kaikista negatiivisimmat vaihtoehdot, sekin tarttuu. Kannattaa olla skarppina. Kaikkeen turtuu, ja yhtäkkiä saattaa huomata et istuu vaan himassa koska joku kokoajan kuiskuttelee sun korvaan et ei kannata, ulkomaailma on vaan ihan paska paikka. Ei se oo.
Voihan omalla esimerkillä tietysti myös vaikuttaa niihin muihin ihmisiin, ei mikään oo ykspuolista. Mut sen ihmisen pitää olla asennoitunut ottamaan sitä vastaan. Päätä ei kannata hakata seinään muiden ongelmien takia. Niitä on varmasti jokaisella ihan omasta takaakin. Eli järki käteen, ei ketään pidä väkisin auttaa, vaan sitä pitää myös haluta ite.
Mun ongelma on ehkä myös siinä, et samaistun ihmisten ongelmiin liikaa. Niistä tulee jollain tapaa myös mun ongelmia ja omat fiilikset menee sit myös sen mukaan. Viime kesänä tsemppasin mun hyvää frendiä joka oli just eronnut ja yhtäkkiä huomasin et kelailin yksin himassa mun omaa eroa ja niitä tunteita mitä sillon oli. Se pisti ajattelemaan et ehkä kaikessa ois hyvä muistaa kohtuus. Tuntuu pahalta sanoa et ehkä ei pitäis välittää niin paljon. Tai pitäis, mut ei oman hyvänolon kustannuksella. Se on kuitenkin yks tärkein voimavara. Jos sul ei ite oo hyvä olla, sit sä oot just se joka tuo sitä huonoa energiaa pöytään.
Rakastaa toisianne mut ennenkaikkea itteänne. Me ollaan kaikki meiän oman elämän supertähtiä, itteään pitää fanittaa ihan samalla tavalla kun sitä laulajaa tai näyttelijää joka sai nuorempana sun sukat pyörimään jaloissa. Jos kaikki rakastais itteään, mitä syytä kellään ois olla toiselle negatiivinen? Tätä kelasin tänään. Nyt vähän Finrexiniä.
Tätä kirjoittaessa soi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti