ITSESUGGESTION VOIMA

Huhuu!

Terveisiä Lontoosta, siks pieni viive postauksissa. Tääl on huomattavasti mukavampi keli kun lottovoittajien maassa niin on tullut pyörittyä joka päivä jossain. Kaikki on tosi mukavasti ja siihen mun tän päivän postaus oikeestaan liittyykin. Mut ei Lontoosta sen enempää, tänään keskitytään siihen miten omaa ajatusmaailmaa muuttamalla voi pilata oman elämänsä tai sit vastaavasti tehdä siitä aivan mahtavan seikkailun. Katotaan osaanko mä selittää yhtään mun vuoden kestänyttä matkaa. 

Kuunnelkaa vaik tää biisi niin lähen purkamaan:

Nyt on jotenki parempi fiilis. Tää vuos on hyvä. Parempi. Viime vuos ei ollut ihan yhtä hyvä. Tai oli mut mä tein siitä itelleni paskan. Aika tyhmää näin jälkikäteen, mut kaikesta oppii. Se, että mä tein viime vuodesta vaikeeta on johtanut tähän hetkeen, ja siitä mä oon tyytyväinen. Heitin vuoden mun elämästä käytännössä hukkaan ja nyt kun se on ohi ymmärrän, et se ei tule enää koskaan toistumaan. Siitä mä oon helvetin tyytyväinen. Tavallaan siis tarvitsin koko koettelemuksen.

Tammikuun 5. päivä 2013 meil oli keikka Bar Bäkkärillä. Seuraava keikka oli tammikuun 5. päivä 2014. Musta se kuvaa hyvin sitä miten ohjelmoin itteni pitämään välivuoden kaikesta. "Oltiin kesätauolla." Se teki myös hyvää. Meiän bändissä on se hyvä piirre, et kukaan ei ota sitä liian vakavasti. Vuoden tauko ois jossain toisessa bändissä voinut tarkottaa et koko homma ois siinä. Me selvittiin vuoden hiljaiselosta sillä, et rumpali jäi pois kuvioista. Eikä sekään tavallaan johtunut tosta tauosta. Meille toi tauko oli paras asia mitä ois voinu tapahtua. Nyt on muuten virtaa niin vitusti. Nyt ollaan vasta helmikuun alussa, ja meil on jo 5 uutta biisiä mitä tässä sovitellaan keikkalistaan. Hyvä fiilis. 

Eikä toi bändijuttu oikeastaan liity mun "välivuoteen" millään tavalla. Se on vaan hyvä esimerkki siitä, että mä tosiaan pidin välivuoden elämästä. Tammikuun eka päivä tuntu jo siltä et nyt ei lähe. Olin jotenkin ihan loppu kaikkeen ja epäonnen numero tuntui hyvältä tekosyyltä lopettaa yrittäminen. Välivuosi elämästä tuntuu tosi radikaalilta ja kauheelta nyt kun sitä ajattelee. Mut niin mä tein. Ja nyt kun se on ohi, tuntuu helvetin hyvältä. Ei koskaan enää. 

Itsesuggestio on ainakin mun elämässä todella isossa osassa. Mä ohjaan enemmän tai vähemmän alitajuisesti kokoajan mun elämän suuntaa. Pitää vaan tajuta se. Kuuntelemalla itseään saa ne kaikki vastaukset mitä ettii, millon mistäkin. Kaikki kokemukset, oli ne sit hyviä tai huonoja, rakentuu loppupeleissä sen ympärille miten niihin itse suhtautuu. Toiselle vastoinkäyminen on haaste, josta tulee ulos parempana ihmisenä, toiselle se on masennukseen lamaannuttava seinä. Mä en nää että enää ikinä kuuluisin jälkimmäiseen kategoriaan.

Tottakai vuodesta 2013 jäi paljon hyvääkin. Ja niin mä sitä ajattelen. Jos mä oikeesti ajattelisin että mul meni vuos hukkaan, mul menis jokainen päivä sen jälkeenkin hukkaan sitä ajatelessa. Mä otan sen vaan hyvänä kokemuksena ja koen et oon paljon vahvempi sen johdosta. Opin paljon itsestäni ja elämästä. Mun paskavuoden keskellä tapasin sentään erityisen ihmisen joka vaikutti siihen että mun elämä ei ollut koko vuotta täyttä paskaa. Eikä se ollutkaan, kuhan vaan itse itseäni käskien elin niin. Kiitos sulle kun tulit mun elämään. Se on antanut jo nyt paljon.

Pitäis muistaa, että elämässä hyvä voittaa aina. Se on se vahvempi energia. Maailmassa on ollut diktaattoreita ja pahoja ihmisiä, ja vaikka ne on saanu paljon pahaa aikaan, joka kerta ne on kaatunu. Vaikka on tuntunut et se pahuus on ottanut vallan ja missään ei näy valoa, aina ne on hävinny. Se vaan menee niin. Hyvä on voittanut. Hinta on kova joka kerta, mut niin se on elämässä kaikessa, ja niistä ne oppirahat maksetaan. Kaikessa on tasapaino. Kaikissa leffoissakin hyvä voittaa aina. Ja se on se paras kohta, vaikka se leffan sankari ois ottanu 2h turpaan, se aina voittaa lopuks. Ja sitä sä venaat. Siihen sä samaistut. Ja siks se on sankari. Ja sä oot sun elämän sankari. Älä unohda sitä.

Onneks itsesuggestio toimii myös toistepäin. Mä aloin jo joskus marraskuussa venaamaan uuttavuotta, koska mä tunnen itteni, ja tiesin et näin tulis käymään. Uutena vuotena musta tuntu, että joku sumu ois hälvenny mun silmien edestä. Näin asiat ihan uudella tavalla, enkä pystynyt enään ottamaan tekosyytä epäonnen luvusta. Kaikki se energia, mitä olin pitänyt jemmassa vuoden, tuli käyttöön kuin taikaiskusta. Mul on aika voittamaton olo tällä hetkellä. Okei, meinasin 31. päivä vielä polttaa vahingossa mun kämpän, mut mä otan sen vaan numeron 13 viimeisenä vittuiluna. Ja siitäkin selvittiin. Täst on hyvä jatkaa.