JA SITTEN PILVIEN VÄLISTÄ TULI AURINKO

Elämä on kuin palapeli. Palapeli, jonka palaset on ripoteltu ympäriinsä. Joku palanen saattaa joskus olla pitkäänkin hukassa ja joku saattaa tyrkyttää siihen paloja, jotka ei kuulu siihen ollenkaan. Ne oikeet palat pitää vaan löytää. Varmaa on vain, että siitä palapelistä muodostuu just sellanen kuva minkä sä itse päätät. Miks tyytyä johonkin tasapaksuun kun se voi olla ihan mitä ikinä haluat? Se on sellanen palapeli, minkä kuvaa voi muuttaa omilla ajatuksilla. 

On tullut kirjotettua nyt pariinkin otteeseen siitä, miten elämästä ihmisiä poistamalla siitä tulee parempaa. Eihän se tietenkään niin yksinkertaista ole. Muutenhan onni perustuis siihen että kaikki istuu yksin himassa. Asioilla on aina kaks puolta. Jos elämästä poistaa jotain, sen tilalle tulee aina jotain muuta. Muutos on aina hyvästä jos sen kelaa niin. 

Mä oon saanu lähiaikoina enemmän kuin oisin voinut toivoakaan. Tai, ei. En enempää vaan just sen verran kun on tarkoitettu. Ei onnea ja onnellisuutta voi koskaan olla liian paljon. Jokaisesta pienestäkin asiasta voi olla onnellinen. Jokainen ansaitsee just sen verran onnea kun itseensä vetää. Pienellä muutoksella omassa ajattelussa huonostakin päivästä löytää paljon mistä voi iloita.

Mun elämään on tullut paljon taas uusia ihmisiä. Sen jälkeen kun kukaan ei ole enää tuomassa negatiivista energiaa, kaikki on selkeytynyt hyvinkin nopeasti. Tätähän mä olen kokoajan halunnutkin. Ja niin varmasti kaikki muutkin elämäänsä haluaa. Me asutaan vaan valitettavasti maassa, jossa vallitsevampi voima on vielä ainakin toistaiseksi negatiivisuus. Siis yleisellä tasolla. Suomi on negatiivinen maa. Mut se on kokoajan muuttumassa. Mä muutan sen vaikka yksin, vittu yks ihminen kerrallaan. Vaikken mä olekaan koskaan ollut erityisen negatiivinen ihminen, on mulla silti ollut sellasia päiviä. Enää ei ole. Mä muutin sen itessäni, säkin pystyt siihen. 

Jos hetken kelaa negatiivisuutta, sen koko järjettömyys kasvaa niin valtavaks et ei kyl ainakaan mulla tulis mieleenkään levittää sitä yhtään enempää tähän maailmaan. Mä en koe että mulla olis mitään oikeutta tehdä kenellekään toiselle ihmiselle paha mieli. Se ois todella itsekästä ja kaiken lisäks se tulis mulle jollain tavalla kumminkin takas. Vähän samalla tavalla kun kaikki hyvä on nyt tullut takas. Ajattelin pitää siitä kiinni.

Joku on joskus sanonut, että susta tulee sellanen kuin ne viis ihmistä, joiden kanssa sä vietät eniten aikaa. Se on varmasti hyvinkin totta. Kannattaa siis valita viisaasti. 

Elämään ei loppupeleissä tartte kun yhden ihmisen joka jatkuvasti jarruttaa sua. Negatiivinen energia tarttuu. Onneks postitiivinen energia tarttuu myös. Nykyään mä ympäröin itteni vaan positiivisilla ihmisillä. Sellasilla jotka on aidosti onnellisia sun menestyksestä eikä odota vastapalveluksia jos ne jeesaa jossain. Niin mäkin elän elämää. Toivottavasti mustakin tarttuu jollekin positiivista energiaa samalla tavalla kuin niistä ihmisistä tarttuu muhun mun ympäriltä. Siihen mä ainakin pyrin.

Parasta tässä kaikessa muutoksessa on kumminkin ollut se että mä alan vihdoinkin näkemään konkreettisesti sen että tää uus suunta ja elämäntapa oikeesti toimii. Hyviä asioita on alkanut tapahtua. Sä saat mitä sä annat. Ekaa kertaa mä voin olla 100% varma että kaikki mitä mä oon kirjottanu toimii. Välillä mulla on ollu hetkiä että usko on ollut koetuksella, mut ehkä se sen tarvitseekin. Mikään ei tuntuis miltään jos kaiken vain sais. Pitää vaan luottaa. Kaikki on osa tätä matkaa.

Muistakaa olla rohkeita ja ottaa riskejä hyvien asioiden puolesta. Muuten niitä ei edes voi tapahtua. Ja sillon elämä menee sun ohi ilman että sitä edes huomaa. Vaikka mä uskonkin ettei me nyt vaan tätä kertaa täällä palloilla, ois se silti sääli tuhlaa ykskin ainutlaatuinen mahis täällä.