INSOMNIA

Terveisiä Hong Kongista.

Istun 35 asteen helteessä keskellä yötä ja hikoilen ku katolinen pappi pikkupoikien uimavalvojana. 

Rytmi totaalisen sekasin. "Hieman" epäsäännölliset elintavat ja nukkumisajankohdat saattaa kieltämättä vähän vaikuttaa asiaan. Viime yön nukuin puistossa missattuani viimeisen lautan tänne meidän paratiisisaarelle. Jossain vaiheessa alko sataa, mut ei sekään nyt oikein laimentanut fiilistä. Tää mesta tuntuu himalta. Ja tän viikon se sitä onkin.

Ei valittamista

Mä oon täysin rakastunut tähän kaupunkiin. Nää ihmiset on ihania, kauniita ja ystävällisiä. Safka on hyvää. Ilma on täydellinen. Tääl on jokapäivälle eri tekemistä. Ja sitä tulis varmaan riittämään koko loppuvuodeks jos haluis. Mä voisin halutessani käyttää vaik yhen päivän tutkimalla kaikkia eri mestoja mis Bruce Lee on tehny sitä tai tätä. Niit on tääl aika monta. Ihmeteltävää riittäis loputtomiin. Bruce Lee oli muuten skidinä mun suurimpia suosikkeja. Frendien kans ollaan Brucen takii joskus potkittu toisiamme päähän päiväkaupalla. Jos mä saisin stondiksen pörssikursseista tää ois varmasti myös täydellinen paikka fiilistellä ja palvoa rahaa, onneks tääl on paljon muutakin. Jokaiselle jotain. Kaukoidän El Dorado. Maailman siistein mesta.

Yks lauttamatka periaatteessa erottaa sen, haluuko olla keskellä suurkaupunkia, kaikki mahdollisuudet avoinna vai keskellä viidakkoa peläten jokaista rapsahdusta. Niinku jo sanoin, mä rakastan tätä mestaa. 

Tänäänki aamulla kun heräsin pudesta, otin ajatuksissani väärän botskin ja päädyin tunnin reissaamisen jälkeen saarelle keskellä ei mitään. Eikä ees harmittanu. Tää koko matka on ollu seikkailu ja tehny tosi hyvää. 

Jotenki tuntuu et mä taas elän. Joskus pitää lähtee kauas et näkee ne asiat mitkä on kokoajan ollu ihan vieressä. 

Onneks Suomessakin on jo lämmin kun tuun täältä takas. Pekka Pessimistit kuolee pariks kuukaudeks sukupuuttoon ja Suomi on taas yks iso festari kesän ajan. Vitun jees.

Viime vuonna pelkästään se et mä lähin hetken mielijohteesta Ruisrockiin muutti mun koko elämän. Mitähän tää vuos on suunnitellu mun varalle? Kesä on unelmien aikaa. 

Oon näköjään saanu täällä kesän ekat hyttysen puremat. Katotaan minkä malarian mä tuon stadiin ens vkolla. 

Syy siihen miks mä heräsin tänä aamuna puistosta, oli se, että tääl oli eilen Children Of Bodomin keikka. Ja olihan sinne pakko päästä. Oli kundit vähän ihmeissään kun pamahdettiin paikalle. Senhän tietää et keikan jälkeen oli pakko lähtee jäbien kanssa ottaa pari bisseä. Ja tästä yhtälöstä päästäänkin siihen minkä takia heräsin puistosta ja löysin itseni trooppiselta saarelta eiliset kledjut sateen marinoimina. And I would do it all over again. Oli todella siisti ilta.

Me budjataan Jurassic Parkissa

Kaikille crossfittaajille muuten vinkkinä: Parin bissen jälkeen kiipeäminen vuoren yli matkalaukun kanssa läpi viidakon 35 asteen helteessä mustissa pillifarkuissa on uus musta. Kantsii kokeilla. Lähti ns. nesteet vähän liikkumaan.

Lomaläski

Mul on vähän ikävä mun kissoja. Muuten elämä on just nyt aika jees.

Tätä kirjoittaessa soi: