IHMISRAKAS MISANTROOPPI

IHMISRAKAS MISANTROOPPI

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

PERHOSEFEKTI

Elämä on täynnä valintoja. Hyviä ja huonoja. Joskus joku hyvältä tuntuva asia voi paljastua paskimmaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi pitkässä juoksussa. Vastaavasti joku satuttava asia voi olla suurin siunaus mitä sun kohdalle osuu. Näiden mahdollisuuksien valtameressä pitää sitten purjehtia parhaansa mukaan. Ehkä elämässä onkin hienointa että mikä tahansa asia voi oikeastaan johtaa mihin vaan lopputulokseen. Se on vaan omasta asenteesta ja siitä, miten asioihin suhtautuu, kiinni. 


Perhosefektihän virallisena terminä tarkoittaa sitä että on oletus, että perhosen siiven isku voi saada aikaan myrskyn maailman toisella puolen. Popkulttuuri on kumminkin romantisoinut sen tarkoittamaan sitä että periaatteessa pienelläkin muutoksella voi olla valtavat seuraukset. Mä en oo vielä päässy siihen että mä kelaisin että mun roskien lajittelu himassa pelastais meidät tulevalta ilmastonlämpenemis-dystopialta, mut ajatuksena se menee just noin.
Mä pidän koko perhosefektiä nimenomaan hieman maanläheisempänä, ja mulle se merkkaa sitä että pienet asiat vaikuttaa välillä paljonkin ja omaan kohtaloonsa voi vaikuttaa vielä silloinkin kun luulee et kaikki on menetetty. Yleensä just sillon tapahtuu joku pikku juttu, joka muuttaa asioiden kulun. Universumi vastaa oudoilla tavoilla. Asiat ei aina mee niinkuin haluaa, mut mä uskon vahvasti siihen et sä oot kokoajan siinä tilanteessa missä sun henkisen kasvun edistämiseksi pitäiskin olla. Ne ongelmat on tavallaan mittatilattu meille kaikille. Ne vaan tulee mitä oudoimmissa muodoissa ja tilanteissa. Se on sitten itestä kiinni jääkö siihen paskaan jumittamaan vai antaako itelleen luvan tehdä asioille jotain. Yleensä samat ongelmat toistaa itseään siksi, että niitä ei alunperin ole käsitelty millään tavalla. Tai ainakaan kunnolla. Onhan se nyt hyvä fiilis jos sul on joku toistuva ongelma ja jossain vaiheessa sä huomaat että se ei enää ole missään määrin ongelma. Sit voikin keskittyä seuraavaan ongelmaan. Elämä on jännää.


Parhaimmillaan perhosefekti toimii suorassa kanssakäymisessä. Sä meet puhumaan sporassa masentuneen näköselle tytölle ja se ei siitä kiitollisena illalla tapakaan itteään. Tosi kliseinen esimerkki mut jotenki toimiva. Jos jaksaa googletella, tollasia tarinoita on maailma pullollaan. Ei nyt ehkä sporasta, kun suomalaiset ei kukaan puhu toisilleen mut jostain muualta. Pienillä sanoilla voi kumminkin muuttaa paljon, jollekin pelkkä hymy voi merkata koko maailmaa. Pitää muistaa että vastaavasti ilkeys vie koko hommaa väärän suuntaan ja yhellä harkitsemattomalla lauseella voi ajaa itsensä aika vittumaisiin tilanteisiin pitkänkin ajan päästä. 

Se on siis sattumaa, johon voi ite vaikuttaa.


Ei tarvii paljon edes kelata kun miettii miten perhosefekti vaikuttaa omaan elämään. Miten usein sitä miettiikään et oonpa nyt tilanteessa jossa en vuos/kuukaus/viikko sitten olis kuvitellut olevani ikimaailmassa. Ne on aika absurdeja tilanteita mut jollain tapaa niistä tulee tosi hyvä mieli. Välillä masentuneena tulee sellanen fiilis et kaikki menee kokoajan samaan suuntaan, ihan sama mitä teki. Pitäis muistaa et sillon voi vaikka laittaa kengät jalkaan ja oven ulkopuolella odottaa seikkailu missä lähes mikä tahansa on mahdollista. Mäkin kirjotan tällä hetkellä tätä postausta Turkista, jossa oon ihmisen kanssa jota en edes vuos sitten tuntenut. Siinä välissä ehti tapahtua kaikenlaista ja se kaikki johti mut tänne. Jos me ei oltais tavattu, oisin jossain muualla ja mun elämä ois täysin erilaista. Pienet asiat siis vaikuttaa pitkässä juoksussa uskomattoman paljon.


Syy miks mä tätä aloin skrivaamaan ei sinäänsä liity mihinkään sen kummempaan. Jotenkin kaikki aika on tuntunut menevän musan tekemiseen, ja ihan kiva välillä kirjottaa tännekin. Lähiaikoina on sattunut niin paljon kaikenlaista mitkä pienillä muutoksilla ois voinu mennä täysin toistepäin, tuntu jotenkin luontevalta kirjoittaa siitä. Joka päivä on uus seikkailu ja vaikka sitä yleensä herääkin seuraavana aamuna himasta, skideillä odottamattomilla muuttujilla sitä voi löytää ittensä vaikka mistä. Ja se on parasta. 

Kirjottaisin tähän jotain hauskaa turkiks, mut en mä osaa. En mä tajuu täällä mistään mitään. Siistii.

2 kommenttia: