Internetin puuttuminen laittaa ihmisen tekemään asioita, joita ei välttämättä muuten tekisi. Tässä tapauksessa kirjoittamaan tätä postausta. Toisaalta on kohtalaisen luonnollista, että istuttaessa 11 kilometrin korkeudessa internet-yhteys ei ole itsestäänselvyys. Lomat äidin lihapatojen äärellä on lusittu ja paluu lottovoittajien keskuuteen on masentava tosiasia. Välilaskulla Lontoosta tarttui yllättävää matkaseuraa ja matka onkin sujunut huomattavasti mukavammin kun ei ole tarvinnut tuijottaa edessä istuvan mummon takaraivoa ja yrittää etsiä Jeesusta permiksen kiemuroista.
Irtiotto arjesta Espanjan lämpöön osoittautui jopa ajateltua smuutimmaksi ratkaisuksi ja pitkästä aikaa tuntuu, että akut on ihan oikeasti ladattu. On ehkä ehtinyt pohtimaan paljon asioita, joita oikeastaan tulinkin pohtimaan. Suosittelisinkin tässä nyt kaikille, jotka tätä lukee, pientä irtiottoa siitä kaikesta paskasta, jota myös Suomen talveksi kutsutaan. Jopa pituudeltaan mitättömän viikon poissaolon aikana ehti hyvin huomata, että jopa positiivisuudesta voimansa ammentava black metal -muusikko oli ehtinyt jossain määrin turruttaa itsensä hyväksymään sen, että on ihan normaalia olla olosuhteiden masentama ja elämäniloton.
Kun suomalaista menoa seuraa edes hetken "ulkopuolelta" sen tragikoomisuus iskee jotenkin kovempaa. Sen vaan tajuaa, että eihän tollasta meininkiä ole missään muualla. Suomi on monella tapaa kuin Euroopan Pohjois-Korea, äläkä nyt käsitä väärin, onhan meillä edelleen 99,8%:sesti vapaampaa, mutta jotenki se, että kaikki vaan hyväksytään on se yhdistävä tekijä Kim Jong-unin Aasian El Doradon kanssa. Sinäänsä järjetöntä, sillä meillä olis kaikki mahdollisuudet vaikuttaa asioihin, mutta kun jengi on totutettu siihen, että byrokratian rattaissa kauneinkin aate kuolee, tai sitten sitä vaan vatvotaan niin kauan ettei sillä ole enää merkitystä. Tuntuu, ettei jengi jaksa enää välittää. Tai jaksaa ehkä välittää sen verran, että postaa Facebookiin kiukkuisen ja yhteiskuntakriittisen status-päivityksen, mutta mitä se nyt sitten muuttaa? Tuntuu, että jatkuvilla kielloilla ja tyhjillä lupauksilla on viimein katkaistu kamelin selkä. Tuloksen näkee kun avaa Iltalehden nettisivut - homma menee suohon ja aika saatanan kovaa.
No, tuskin tää postauskaan asioita sen enempää muuttaa. Lähinnä sielujen sympatiaa kokevat lukijat voi kelata, et hei, ollaan samaa mieltä. Vielä kun joku inspiroituis tekemään jotain somen ulkopuolella. Kyllähän vaikka Ranskassakin jengi polttaa kaduilla autoja jos patongin hinta nousee 5 senttiä. Ja ihan hyvin niilläkin menee. Pikku kaaos on musta aina hyvästä.
No, ranskalainen kulttuuri on muutenkin hieman eläväisempää ja koloniasmin johdosta ehkä jopa rikkaampaa kuin tasaisen harmaa Suomi-junnaus. Asioita ei voi vertailla suoraan, mutta uusien tapojen ja ajattelumallien sisäistäminen ja tutkiskelu on ehkä se tapa, jolla Suomeakin vois viedä eteenpäin. Boksin sisällä on turvallista, mutta käymättä koskaan sen ulkopuolella kuolee tylsyyteen aika nopeasti. Se turruttaa. Se on myös valitettavasti meidän nykypäivää.
Palatakseni mun postauksen pääpointtiin; matkustelkaa. Käykää muissa maissa ja tutustukaa ihmisiin. Suomalaisuutta ei pidä hävetä. Oon huomannut, että me ollaan ulkomailla kaikessa sukkasandaaliudessamme kumminkin aika kiinnostava kansa. Jurot eskimot on yhtä eksoottisia Mauritiuksella kuin juoksevaa mummoa odottamaan jäävä somalialainen bussikuski täällä härmässä. Kaikki on vain katsojan silmissä. Ja omassa asenteessa.
Nähään maailmalla!
Tätä kirjoittaessa soi:
juu kiva ku ssun plogii ei voi liittyy lukijaks jos ei oo omaa blogii..........mut iha sika hyvä teksti Olli!!:) toi loppu varsinki oli sairaan hauska'' kaikessa sukkasandaaliudessamme'' ja sit toi ''Mauritiuksella kuin juoksevaa mummoa odottamaan jäävä somalialainen bussikuski'' hahaha!!
VastaaPoistaSuukko,Pin
VastaaPoista